Näin siinä käy, kun lipeää "arvpstelu viimeistään seuraavana päivänä" -periaatteestaan: venyy arvostelun tekeminen hyvin pitkälle. Minkäs teet, kun loppuviikon ruokatunnit menivät - iik! - syömiseen, niin ei sitten ollut silloin aikaa (katsoin tämän siis toistaina) ja torstai-ilta meni luonnollisesti Saunassa KISSiä katsoessa (oli loistava ja soittivat maailmankaikkeuden parhaan kappaleenkin) ja huonosti nukuttujen yöunien jälkeen perjantai-iltana olin niin väsynyt, ettei silloin muuta ehtinyt tehdä ja eilen olin vaan unohtanut koko jutun. No, korjataan vahinko sitten nyt.

Tämä julkaisu on näistä katsomistani keikoista se virallisimman näköinen, mutta virallisten julkaisujen joukossa tätä ei kyllä olut lueteltu. En mä tiedä, ehkä näissä keikkatallenteissa on joku oma tsydeeminsä, josta en ole tietoinen ollen silti ihan aitoja juttuja. Tämä keikka oli näistä kolmesta omistamastani tallenteesta ainoa, jota en ollut vielä nähnyt, sillä sain tämän vasta tämän vuoden puolella ja enpä minä noita tänä vuonna ostettuja/saatuja dvd:itä ole oikein vielä ehtinyt katsoa.

Itse keikasta sen verran, että vaikka tämä julkaisu onkin vain parin vuoden takaa, niin itse keikka on jo vuodelta 1977, mikä näkyy sitten keikan lyhydessä, vaikka mukaan on mahdutettu niin Ace Frehleyn, Gene Simmonsin kuin Peter Crissinkin soolot. Ei sillä, itse keikka oli kuitenkin ihan mukavaa katseltavaa ja kappaleita itsessään oli ilo kuunnella. Settilistakin oli pääosin sellainen, jollaisen voisi nähdä tänäkin päivänä, vaikka keikkaa vedettäessä ei vielä I Was Made For Loving You:sta oltu kuultukaan. Jos nyt vähän eksysin aiheesta ja vertailisi torstain KISSin keikan settilistaan, niin tuolla keikalla jäi uupumaan vain muutama tällä dvd:llä esitetty kappale ja ainakin kaksi niistä olisi hyvin voitu kuulla torstainakin. Perusvarma keikka siis kaikin tavoin, vaikka ihan täyteen kymppiin ei päästykään.

Itse julkaisun muuhun antiin vielä vähän puuttuisi, on sanottava sen verran vielä, että Hotter than Hell -dvd:llä yksi pätkä tuntui olleen otettu, jos ei tältä nimenomaiselta keikalta, niin ainakin samalta kiertueelta, sillä sen verran tutut lavasteet kyllä oli. Tunnustaudun rumpufaniksi ja vaikka en itse osaakaan soittaa tipan vertaa, niin tykkään keikoilla katsoa nimenomaan rumpalin työskentelyä. Niinpä odotin Peterin sooloa kuin kuuta nousevaa ja petyin siihen. Ei, Peter varmasti soitti ihan hyvin, mutta kun se soolo oli editoitu niin, että sooloa näytettiin välähdyksinä eri kuvakulmista ja siten kokonaiskuvaa soolosta oli vaikea saada. Japanilainen yleisö oli aika hupaisa näky istuessaan paikoillaan eturivissä taputtaen. Vähän eri meininki kuin täällä (nykyään).

Pisteitä: 4/5

PS. Nyt loppui musiikkilevyjen arvostelut ainakin toistaiseksi ja paluu "arkeen" voi alkaa.

Jos oli edellisen KISS-dvd:n aitoudesta epäilyksiä, niin tämän levyn kohdalla niitä epäilyksiä ei ole. Tämä on kyllä ihan virallinen keikkataltiointi vuodelta 1984 (itse julkaisu tapahtui kuitenkin vasta 1985 ja olinkin pitänyt tätä aitona julkaisuna sen ostamisesta asti (no, kun fyysisessä leffakaupassa myynnissä oli, niin totta kai sitä luulee niiden olevan aitoja), mutta... Wikipedian mukaan keikka on julkaistu virallisesti vain VHS:nä ja LaserDiscinä, mutta virallista dvd-julkaisua ei ole vielä näkynyt. Tämän arvostelun kirjoittelun yhteydessä muuten on kuunneltu KISSiä Youtubesta shufflena.

Keikkahan oli osa Animalize-levyn ympärille kyhättyä kiertuetta, joten lienee paikallaan sanoa tässä kohtaa, että itse kyllä pidän kyseistä levyä ihan mukiinmenevänä albumina ja siten minua ei yhtään haitannutkaan keikalla soitetut Animalize-kappaleet niiden vanhempien klassikkojen joukossa. Tosin kyseiseltä levyltä ei soitettukaan kuin kolme kappaletta, joten siinä mielessä aika vähällä selvittiin. Näistä soitetuista Animalize-kappaleista kaksi ensin soitettua, Heaven's on Fire ja Thrills in the Night, varsinkin oli ihan mieleeni.

Noin muuten levy tarjoaakin nimenomaan niitä klassikkoja ja minkä pistin ihan ilokseni, niin I was made of loving you -kappaletta EI soitettu. Keikka aloitettiin Detroit Rock Cityllä ja päätettiin sillä ainoalla oikealla kappaleella eli Rock and Roll All Nitellä ja siihen väliin kuusitoista muuta kappaletta (soolot mukaan luettuna), joista suurin osa puolusti paikkaansa keikalla. Oikeastaan vain Fits Like a Glove ja ehkä vähän War Machine olivat yllättävämpiä vetoja. Noin muuten sainkin kuulla aimo kasan klassikoita, joista kyllä kykeni nauttimaan hyvin.

KISSin kokoonpano tähän aikaan oli Paul Stanley, Gene Simmons, Bruce Kulick ja Eric Carr ja keikka sijoittuu aikakaudelle, jolloin KISS ei käyttänyt maskeja (en voisi kuvitella bändin enää soittavan ilman maskeja, kun rypyt ja kaikki tulisivat esille niin selvästi, ainakin Genellä). Niinpä aluksi oli vähän vaikeaa tottua asiaan, mutta kun totuin, niin sain nauttia varsin energisestä show'sta, sillä jätkäthän oli kunnolla vedossa, mikä tietenkin paransi katselufiilistä. Maskittomuudesta johtuen tietenkään kaikkia bändille tuttuja maneereita ei voitu toteuttaa, mutta ihan hyvä näinkin. Varsinkin nautin Carrin rumpusoolosta (olenkin rumpumiehiä hengeltäni, vaikka en soittaa osaakaan) tosi paljon. Ilo aina katsella taitavaa rummuttelua.

Pisteitä: 4/5

KISS esiintyy torstaina Sauna Open Airissa Tampereella, jonne minäkin olen tekemässä pyhiinvaellusmatkan vain ja ainoastaan KISSin takia, joten sitä ennen onkin aika katsastaa nämä kolme omistamaani KISS-dvd:tä. Näistä ensimmäisenä on vuorossa tämä Hotter Than Hell -dvd, joka on omistamistani julkaisuista ainoa, jonka aitoudesta minulla on siinnyt epäilyksiä (itse asiassa vasta eilen), vaikka sen ihan leffakaupasta mukaan otinkin. Ainakaan mitään kunnon tietoja tästä Veo Star Entertainmentin julkaisusta oli mahdotonta löytää, joten siinä mielessä epäilykset vain kasvoivat. Myöskään sitä, minä vuonna julkaisun materiaali on kuvattu, en saanut selville. Tähän ei kuitenkaan loppuneet epäilykset.

Yksi suurimmista epäilyksiä aiheuttanut tekijä oli itse setti. Okei. Olihan kappaleita kuvattu useasta eri kuvakulmasta, mutta sitten taas tämä 15 kappaleen setti (13, jos otetaan pois Introduction ja lopputekstien aikana kuultu kappale) on kuvattu yhteensä kolmella eri keikalla, mikä vähän antaisi osviittaaa julkaisun bootlegmäisyydestä. Varma en tietenkään ole. Suurin virhe, minkä tekijät ovat mielestäni tehneet on se, että keskimmäinen keikkapätkä ei ollut viimeisenä, vaikka juuri se tuntui loppuvan klassiseen lopetuskappaleeseen Rock'n'Roll All Niteen. Voihan toki olla, ettei videon työstämisen aikana (milloin sitten olikaan) edellä mainittu pätkä ei nauttinut vielä sellaista suosiota kuin millaista se on myöhemmin nauttinut, mutta kuvien perusteella sitä on vähän vaikea uskoa, vaikka uusin materiaali taitaakin olla vuodelta 1977. Tosin olihan se Beth ihan lopetus sekin. Mukana on Gene Simmonsin kuuluisa bloodmouth-soolokin (en tiedä parempaa nimeä). Noin yleisesti ottaen kyllähän tätä nyt katsoi ja kuunteli, kun kappaleet itsessään olivat rautaa, mutta repaleisuudesta johtuen jäi kyllä hivenen vaisu fiilis, varsinkin kun kappaleitakin oli loppujen lopuksi aika vähän.

Pisteitä: 2,5/5

Alkuperäinen nimi: Eurovision Song Contest 2009
Pitopaikka: Moskova, Venäjä
Ilmestymisvuosi: 2009

Viisuvuosi 2009 jäi minun osaltani hyvin vähälle huomiolle ja kaikki kappaleetkini taisin kuunnella vasta joskus toukokuun jo lähestyessä ja tuolloin ainakin puolet, ellei peräti 2/3 viisuista (eli 28!) oli vielä kuuntelematta. Ei siis vuosi sitten ollut viisuinnostus ihan kohdillaan. Tämän DVD:nkin ostin vasta nyt alkuviikosta viisuhuumassa. Tuossa edellisen viisuvuoden DVD:n arvostelussa mainitsin, että kappaleet iskivät lujemmin kuin lähetysten muu anti, mutta nyt tilanne meni hivenen päinvastoin. Yllättävän tutuilta nämä kaikki kappaleet kuitenkin kuulostivat.

Ensimmäinen semifinaali oli selkeästi se parempi semi noin kokonaisuudessaan, vaikka niitä omia suosikkeja ei ollutkaan juurikaan sen enempää kuin toisessa semissä. Ikävä kyllä jättivät Montenegron (Andrea Demirović - Just Get Out of My Life) finaalipaikasta, mutta muut neljä suosikkiani eli Turkki (Hadise - Düm Tek Tek), Islanti (Jóhanna Guðrún Jónsdóttir - Is it true?), Romania (Elena Gheorghe - The Balkan Girls) sekä Suomi (Waldo's People - Lose Control) tiensä lopulta finaaliin selvittivät. Mainittakoon tässä kohtaa nyt sitten sekin, että Lose Control kuuluu minun kaikkien aikojen suosikkeihini, mitä tulee Suomi-viisuihin; eihän tällainen ysärimusan ystävä voinut tuostakaan olla pitämättä. Oli tässä semissä vielä muutama muukin ihan hyvä jatkoonmenijä, mutta noi muut oli ehkä Tshekin (Gipsy.cz - Aven Romale) kappaletta lukuun ottamatta jossain määrin tyydyttäviä. Gipsy.cz oli juuri sellaista kuraa, että melkein olisi voinut luulla katsovansa kakkossemiä.

Näin ovelan aasinsillan kautta sitten siirrytäänkin kakkoserän antiin. Kyllä, tästäkin erästä löytyi viitisen suosikkia, joista tosin Unkari (Zoli Ádok - Dance with me) ja Irlanti (Sinéad Mulvey & Black Daisy - Et Cetera) jäivät ikävä kyllä vaille finaalipaikkaa. Muut suosikit olivat sitten Albania (Kejsi Tola - Carry Me in your Dreams), Kreikka (Sakis Rouvas - This is our night) sekä Ukraina (Svetlana Loboda - Be my Valentine (Anti-Crisis Girl)). Muuten semi ei sitten juuri vakuuttanut. Edelleen oli pari "ihan kiva" -osastoa, mutta sitten loput olikin aikamoista huttua, enkä todellakaan voi sanoa nauttineeni tästä semistä. Niitä täysin mielenkiinnottomia esityksiä nimittäin mahtui joukkoon sen verran monta ja varsinkin semin alussa oli sellainen tylsyysputki.

Finaalissa nähtiin sitten ensimmäistä kertaa niin Big Four (Espanja, Iso-Britannia, Saksa ja Ranska) sekä isäntämaan Venäjän viisu. Näistä on ehdottomasti nostettava esiin Espanja (Soraya Arnelas - La noche es para mi), joka jäi ehdottomasti ihan liian alas tulostaulukossa, vaikka olikin yksi suosikeistani koko kisassa. Muut isot maat pärjäsivätkin sitten aikalailla juuri niin kuin kappaleilleen sopikin ja itse asiassa näin äkkiseltään ilman tarkistusta tuli sellainen olo, että näin hyvin Big Four ei ole pitkään aikaan pärjännyt noin niin kuin maiden keskiarvoa ajatellut. En tosin lähtenyt tarkistamaan asiaa. Venäjän kappalekin oli ihan ok.

Mitä tulee sitten viisuvoittaja Alexander Rybakiin Fairytale-kappaleellaan, niin en muista, että olisi koskaan aiemmin minun viisujen seuraamisen aikana viisuvoittaja tuntunut näin huonolta valinnalta, vaan aina vuodesta 1998 (katsoin kisoja aiemminkin, mutta ennen tuota vuotta ei voittajat jääneet tuoreeltaan mieleen) lähtien olen pitänyt voittajista edes jonkin verran. Jotenkin Rybak oli vaan hajuton ja turhan teeskennellyn oloinen, enkä minä kappaleestakaan oikein ole saanut mitään irti. No, herran viisuvoiton ansiosta tästä nyt kuitenkin on edessä ensimmäinen ulkomaille suuntautuva viisumatka, joten sikäli ei pitäisi liikaa valittaa.

Pistelaskusta nyt sen verran, että Norjahan lähti heti alusta karkuun, eikä muilla mailla ollut juuri mahdollisuutta vastata siihen. Kyllä oli vain niin ylivoimainen tuo Rybak, ettei mitään rajaa. Islanti ja Azerbaidžan tulivat toiseksi ja kolmanneksi, mutta Islantikin jäi Norjasta 169 pistettä. Suomi jäikin sitten joukon hännille 22 pisteellä. Jee. Mutta minkäs teet, kun eurooppalaiset eivät ymmärrä hyvän päälle. Pitäkööt tunkkinsa! Azerbaidžanin pisteidenannon aikana siellä Azerbaidžanin päässä oli pieniä teknisiä ongelmia.

Noin muuten lähetysten huonoimmat seikat löytyvät juontajapuolelta. En pitänyt laisinkaan siitä, että semifinaalissa ja finaalissa oli eri juontajat. En, vaikka semifinaalien juontajat olivat kauttaaltaan huonoja ja heittivät ihan onnettomia vitsejä. Olisi saanut olla se finaalijuontajapari semifinaaleissakin, niin olisi ollut hyvät juontajat. Muuta huonoa? No, postikortit olivat selvästi normaalista kaavasta poikkeavia ja tuntuivat kyllä ihan piristäviltä ja toteutuskin sinänsä ihan ok, mutta... siitä huolimatta en jaksanut kuitenkaan lainkaan innostua näissä, vaikka näyttikin sinänsä ihan hyviltä. En vain tiedä, miksi näin kävi. Ehkä ne vain tuntuivat liian samanlaisilta toisiinsa nähden? Mene ja tiedä.

Nyt kun negailtu tarpeeksi, niin täytyy sanoa, että noin muuten show oli hyvin toteutettu niin semifinaalissa kuin kuin finaalissakin. Visuaalisesti lava oli varsin upea pakkaus ja kyllä siinä kelpasi esiintyjien esiintyä. Alku- ja välishow'tkin olivat hyvin toteutettuja ja olivat selvästi erilaisia. Okei, ensimmäisen semifinaalin alkusadusta en nyt niin hirveästi innostunut, mutta kyllä senkin kuunteli, kun ei joka lähetyksessä tarvinnut kuunnella. Myös tämä musiikkisotakoulun (käännetäänköhän) väliaikashow oli varsin komea ja lisäpisteitä täytyy antaa t.A.T.u.:sta. Muutenkin nämä alku- ja välishowt olivat harvinaisen hyvin toteutettuja ja niitä olikin ilo seurata. Finaalin väliaikashow "kattouimareineen" oli sekin hyvin vangitsevaa katseltavaa. Myös nämä "mainoskatkot" olivat hauskoja. Alkuvideo oli sekin ihan mielenkiintoinen.

Niin, kuten tuli tuolla ylempänä mainittua, niin tällä kertaa show itsessään ansaitsisi ylemmät pisteet, mutta lopputulosta heikentävät kuitenkin itse viisujen musiikillinen anti vähäsen.

Pisteitä: 3,5/5

PS. Älkää peljätkö, ei tule enää vähään aikaan viisujuttuja tänne. Jotain muita musiikki-DVD:itä kyllä olisi tarkoitus kesän aikana katsastaa ja itse asiassa jo hyvin piankin. :)

PS2. Niin ja jos joku jaksoi lukea tänne alas asti, niin mainostetaanpa nyt sitten vielä viisublogianikin, jos jotain kiinnostaa lukea kuulumisiani viisu-Oslosta. Kuviakin olisi tarkoitus napsia Oslossa ja seuraavan puolitoista viikkoa päivystänkin pääasiassa tuossa blogissa (tähän blogiin saattaa kuitenkin olla tulossa vielä yksi postaus ennen Osloon pääsemistä, mutta saa nyt nähdä, ehtiikö sitä). Kesäkuussa kuitenkin palataan viimeistään tähänkin blogiin.

2004, 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2010, 2011

Alkuperäinen nimi: Eurovision Song Contest 2008
Pitopaikka: Belgrad, Serbia
Ilmestymisvuosi: 2008

Muistan, että olisin pitänyt 2008 viisuvuotta jotenkin heikkona, mutta nyt on otettava sanojaan jonkin verran takaisin. 2008 kun oli kuin olikin ihan hyvä viisuvuosikerta. Ehkä tämä tuolloinen mielipide oli muodostunut siitä faktasta, että muutamana aiempana vuonna oli ollut sen verran loistavat kokonaisuudet, että tämä vuosi tuntui jotenkin pettymykseltä, mene ja tiedä. Ainakin nyt huomasin, että kyllä niitä suosikkeja löytyi sen verran paljon, että tästä vuodesta piti ihan kivasti.

Euroviisuihin on koko ajan vain enemmän halukkaita (no, nythän osallistujamäärät ovat vähän laskussa), minkä vuoksi EBU (Euroopan yleisradiojärjestö) päätti vuodesta 2008 alkaen jakaa semifinaalin kahtia ja niinpä tästä vuodesta ollaan nähty kaksi semifinaalia yhden sijasta. 2008 osallistujia oli kaiken lisäksi 43 ja kohta isoimmat rahoittajamaat (Iso-Britannia, Ranska, Saksa ja Espanja)  ja edellisvuoden voittaja (Serbia) pääsee automaattisesti finaaliin, riitti semifinaaleihin kaiken kaikkiaan 38 maata eli 19 maata kumpaiseenkin, joten käsitellään kumpaakin semiä erikseen, vaikka vähän pieniä kappaleita tulisikin.

Ensimmäisessä semissä oli loppujen lopuksi vain kourallinen huonoja esityksiä ja löysinkin semistä kaiken kaikkiaan viisi supersuosikkia, joista Kreikka (Kalomira - Secret Combination), Norja (Maria - Hold on be strong) ja Armenia (Sirusho - Qele Qele) pääsivät jatkoon. Myös joitakin muitakin hyviä jatkoon menijöitä oli, kuten ihastuttavalla tavalla outo Bosnia ja Hertsegovina (Elvir Laković Laka - Pokušaj). Tietenkin olisin toivonut myös Andorran (Gisela - Casanova), Hollannin (Hind - Your Heart Belongs to Me) sekä Slovenian (Rebeca Dremelj - Vrag naj vzame) jatkoonpääsyä, mutta kaikkea ei voi saada. Finaalista puolestaan olisin pudottanut pois ainakin Israelin (Boaz - The Fire in Your Eyes) ja Puolan (Isis Gee - For Life). Sentään nämä huonojen vitsiviisujen lähettäjät Viro (Kreisiraadio - Leto Svet)  (no, kyllä se kesävaloilu vähän pisti huvittamaan) ja Irlanti (Dustin the Turkey - Irelande Douze Pointe) jäivät finaalipaikasta. Jälkimmäinen näistä biiseistä tosin oli ihan hyvä silloin, kun Dustin ei ollut äänessä. Myös Teräsbetoni pääsi finaaliin Missä miehet ratsastaa -kappaleellaan ja vaikka ihan seminsä parhaimpia kappaleita ei ollutkaan, niin ihan kiva jatkoonpääsijä oli.

Toisessa semifinaalissa sitten niitä suosikkeja oli muutama enemmän kuin ensimmäisessä ja useampi niistä pääsi myös finaaliin. Finaalista olisin mielelläni jättänyt pois Kroatian (Kraljevi Ulice & 75 Cents - Romanca), Portugalin (Vânia Fernandes - Senhora do mar (Negras Águas)) sekä Turkin (Mor ve Ötesi - Deli), mutta muuten jatkoonpääsijät olivat ihan oikeita. Ehkä myöskin Maltan (Morena - Vodka) ja Tshekin (Tereza Kerndlová - Have Some Fun) olisin halunnut finaaliin, mutta kaikkea ei voi saada. Suurimmat suosikit semistä oli ehdottomasti Latvia (Pirates of the Sea - Wolves of the Sea) energisellä ja hyvin toteutetulla merirosvoshow'llaan (pidin tätä aikoinaan vitsiviisuna, mutta eihän tämä sellainen ollutkaan), Ukraina (Ani Lorak - Shady Lady) sekä tuon vuoden suurin suosikkini Islanti (Eurobandið - This is my life) ja tästä jälkimmäisestä pieni aasinsilta ensi viikolle: Arvatkaapa, minkä bändin luultavasti näen livenä!

Finaalissa sitten tosiaan nähtiin viisi uuttakin biisiä, mutta näistä yksikään ei onnistunut oikein vakuuttamaan. Itse asiassa Espanjan (vitsi)viisu (Rodolfo Chikilicuatre - Baila el Chiki Chiki) on ainoa, josta keksii mitään sanottavaa ja sekin on vain negatiivista. Itse mainitsemisen arvoisista kappaleista siis tulikin jo sanottua kaikki oleellinen edellisissä kappaleissa (poikkeavatpa nämä arvostelut toisistaan paljonkin, näin sivuhuomiona), joten hypätään suoraan pistelaskuun. Pistelasku oli lopultakin aika tasainen Venäjän ja Kreikan välillä aina siihen asti, kun 30 maata oli antanut pisteensä (ero muistaakseni vain 17 pistettä), mutta sen jälkeen Venäjä karkasi Kreikalta tuntuvasti ja menipä lopulta Ukrainakin vielä Kreikan ohi, vaikka pitkään näytti siltä, että Ukraina ja Armenia jäävät kärkikaksikosta selvästi jälkeen. Ruotsi muuten päihitti Suomen, ei kiva (no, olihan Ruotsilla kyllä parempi biisi (Charlotte Petrelli - Hero), se myönnettäköön). Mitä tulee sitten Venäjän viisuvoittoon, niin vaikka minusta on ihan kiva, ettei lyhyen ajan sisällä kisan voitto mene useamman kerran samaan maahan (Kreikka voitti 2005, Ukraina 2004) ja siten Venäjän viisuvoitto oli ihan piristävä juttu, mutta en minä voittoviisusta (Dima Bilan - Believe) ihan voiton arvoisesti tykännyt, vaikka ihan kohtuullinen olikin.

Mitä tulee sitten lähetyksien visuaaliseen puoleen ja muuhun vastaavaan, niin ei nyt ihan parhaiten onnistunut Serbia kisojen järjestämisessä. Okei, lava oli kyllä ihan mieleinen, joten siitä ei valittamista ollut. Ensimmäisessä semifinaalissa kameramies oli puolittain kameran edess Azerbaidžanin esityksen aikana, mikä häiritsi vähän, kuten myös finaalissa yhdessä kohtaa "väpättävä" yläreunapalkki. Lisäksi postikortit olivat todella tylsiä ja oikeastaan voisi sanoa mielikuvituksettomia. Lisäksi semifinaalien alku- ja välishow't eivät oikein herättäneet suuria tunteita puolesta, mutta vastaan kylläkin. Tosin ensimmäisen semifinaalin alkushow'sta pidin vähäsen, sillä siinä kuultiin vanhoja viisuklassikoita hieman totutusta poikkeavalla tavalla. Finaalin alkushow oli niin ikään kiva, kun homma aloitettiin heti viimevuotisella voittokappaleella eli Molitvalla. Jälleen ärsytti vähän se, että äänestysaikana näytettiin kertaus kappaleista kahteen otteeseen. Myös pistelaskussa sattui pieni kämmi, kun Tshekin pisteidenantaja antoi pisteet vähän väärässä järjestyksessä.

Kappaleiden valossa siis tämä vuosi olisi ansainnut puoli pistettä enemmän, mutta järjestelyjen vuoksi piti hieman pudottaa kokonaisarvosanaa.

Pisteitä: 3,5/5

2004, 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2010, 2011

Alkuperäinen nimi: Eurovision Song Contest 2007
Pitopaikka: Helsinki, Suomi
Ilmestymisvuosi: 2007

Jos Suomen Euroviisuvoiton jälkeen oli ollut todella epätodellinen olo, niin sellainen oli myös silloin, kun istuin paikallani Hartwall Areenalla vähän ennen finaalin alkua. Sain tietää viisuihin pääsystä vain pari viikkoa ennen finaalia, joten hirveästi en ehtinyt valmistautua siihen etukäteen. Lipunhan sain kuitenkin normihintaan ja keräämäni hätäkassa siihen matkaan meni, mutta kyllä kannatti lähteä, oli se sen arvoista kuitenkin. Ja kun show'kin oli pääosin hyvä, niin mikäs siinä sitten. Niin ja tosiaan, jos minut haluaa bongata, niin olen siellä lavalta käsin katsottuna sen oikeanpuoleisen pitkän sivun peräosassa lähellä kulmaa. Olen se yksi piste niistä tuhansista muista. 2007 oli muutenkin mun viisuilun huippuvuosi, sillä silloin jaksoin katsoa melkein jokaisen karsinnan tai ainakin finaalin, mitä en ole viime vuosina oikein jaksanut paria enempää. Noin yleisesti ottaen musiikin suhteen fiilikset ovat vähän kahtiajakoiset. Toisaalta viisuvuoteen mahtui monta tosi hyvä vetoa, mutta toisaalta, varsinkin semifinaalissa, niitä enemmänkin huonoja vetoja oli melkein riesaksi asti.

Tai no, oikeastaan semifinaalissa suurin osa kappaleista oli vähintäänkin tyydyttäviä, mutta tähän semifinaaliin mahtui myös yksi kaikkien aikojen viisuinhokeistani: Albanian Frederic Ndocin Hear My Plea. Jos harrastaisin kappaleiden yli hyppäämistä, niin tuo kappale jäisi takuuvarmasti aina kuuntelematta. Noin yleisesti ottaen oikeastaan vain paria maata lukuun ottamatta jokainen karsiutunut kappale ansaitsikin jäädä finaalipaikasta. Nämä maat olivat Andorra, jota edusti ihana punkrock-bändi Anonymous Salvem El Món -kappaleellaan, jossa oli juuri minua paljon miellyttävää menoa, sekä Norja, jota edusti Guri Schanke mukavalla latinohenkisellä Ven a bailar conmigo -kappaleella, joka olikin yksi tuon vuoden suosikeistani ja edelleen pidän siitä paljon. Nämä mielellään olisin päästänyt finaaliin ja jos nyt pitäisi valita ne kaksi kappaletta, jotka olisivat saaneet puolestani jäädä näiden sijasta semifinaaliin, olisivat ne ehdottomasti Unkarin Magdi Rúdza tylsällä kappaleella Unsubstantial Blues sekä Georgian Sopho Visionary Dream -kappaleellaan. Niin ja ysärifanina tietenkin olisin voinut haluta nähdä myös DJ Bobon finaalissa, vaikka biisinsä ei parhaiden joukkoon noussutkaan.

Itse finaali olikin sitten jo toista maata. Edellä mainittujen jatkoon päässeiden huonouksien seuraksi finaali tarjosi Liettuan 4Funin surkeahkon Love or Leave -kappaleen, mutta muuten finaalin taso kyllä pääosin miellytti minua. Pari keskivertoa kappaletta oli kyllä, mutta noin yleisesti ottaen finaalin taso kyllä miellytti minua ja paljon. Minun on nyt pakko mainita kaikki minua eniten miellyttäneet maat, vaikka tämä meneekin vähän turhaksi listaamiseksi, mutta tässä ne on: Valko-Venäjä (Dmitry Koldun - Work your magic), Makedonia (Karolina - Mojot svet), Slovenia (Alenka Gotar - Cvet z juga), Kreikka (Sarbel - Yassou Maria), Latvia (Bonaparti.lv - Questa Notte), Moldova (Natalia Barbu - Fight) sekä voittanut Serbia (Marija Šerifović - Molitva). Jos nyt vähän availlaan joitakin nä istä, niin Alenka Gotar kuulosti aikoinaan aluksi huonolta, mutta mitä useammin kappaleen kuunteli, niin sitä enemmän se sitten miellytti. Moldovankin väitettiin pääsevän finaali nimenomaan naapuriäänien avustuksella, mutta entä sitten, jos kuulostaa todella hyvältä ja kyseinenkin kappale olikin vuoden puntarissa useimmiten siellä kärkipaikalla. Bonaparti.lv:n esitys saattoi olla täyttä parodiaa, mene ja tiedä, mutta mikäs siinä, jos kappale on kuitenkin täyttä rautaa. Lisäksi tietenkin Ukrainan Verka Serduchkan Dancing Lasha Tumbai, joka on vakiinnuttanut paikkansa viisubileiden tanssilattialle kutsujana.

Jos nyt jakaisi sitten pistelaskun omaan kappaleeseensa. Pistelasku oli melko tasainen, eikä voittajasta oikeastaan voinut olla pitkään aikaan varma, vaikka Serbia lähes koko ajan kärjessä olikin. Vasta pistelaskun puolivälin jälkeen Serbia alkoi kunnolla erkaantumaan pahimmista kilpailijoistaan, Ukrainasta ja Venäjältä (vaikka en ihan ymmärräkään, mitä Venäjä teki voittotaistelussa). Toisaalta sitten taas Ukraina pääsi melko lähelle taas lopussa, mutta sitten Serbia ottikin uuden kaulan ja pitikin ykköspaikkansa loppuun asti. Ei se silti olisi ollut kovin kaukana, että Ukrainassa olisi järjestetty Euroviisut toisen kerran lyhyen ajan sisään.

Mitä sitten tulee visuaaliseen puoleen, niin siinä kyllä oltiin onnistuttu toden teolla. Lava näytti oikein upeasti toteutetulta, varsinkin kun jokaisen maan esityksen aikana lava näytti todella yksilölliseltä. Finaalin alussa nähtyä sumuverhoa tosin olisin voinut haluta nähdä käytettävän enemmän. Myös True Fantasy -teeman visuaalinen toteutus oli toteutettu näyttävästi, samoin kuin pistelaskuruutu silloin, kun ruudussa olivat sekä juontajat että pisteidenantaja. Juontajista puheen ollen Mikko Leppilampi ja Jaana Pelkonen suoriutuivat tehtävistään kunnialla. Myös alkuesitykset ja väliesitykset olivat ihan näyttäviä.

Ei sillä, että viisuvuosi pitopaikasta huolimatta ihan täydelliset olisivat olleet. Ainakin minulla katkesi semifinaalin pistelaskun aikana ääni yhdessä kohtaa, tosin vain sekunniksi pariksi. Lisäksi minusta oli huono juttu se, että niin semifinaalissa kuin finaalissakin nämä esitykset kerrattiin kahdesti (kerta olisi hyvin riittänyt) ja antaakin aiheen miettiä, olisiko Yleltä loppunut rahat kesken niin, ettei lyhyempää esitystä olisi saatu myös pistelaskun lopun ajaksi. Niin ja... se joulupukki oli vain nolo. Oikeasti Yle, ei näin!

Pisteitä: 4/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Näin Sarbelin esiintymässä Narinkkatorilla ja lämpöä taisi olla jotain 10-15 astetta. Sarbelilla/tanssijoilla oli toppatakki.

2004, 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2010, 2011

Alkuperäinen nimi: Eurovision Song Contest 2006
Pitopaikka: Ateena, Kreikka
Ilmestymisvuosi: 2006

Muistan, kun Suomelle sateli pisteitä finaalissa ja olin ihan silleen, että "Ei tää oo mahdollista", mutta niin vain Lordi meni ja voitti ja oikeasti Lordin voitto tuntui siltä kuin itse olisi voittanut lotosta. Iho meni kananlihalle ja koko loppuillan toisteli tuota edellä mainittua fraasia. Vielä nukkumaan mennessä olo oli hyvin epätodellinen, eikä seuraavakaan päivä huono ollut. Lordin viisuvoitto = muisto, joka ei koskaan katoa pois mielistäni.

2006 oli käänteentekevä vuosi mun viisuilulle, sillä Lordin voiton jälkeen vasta kunnolla rupesin viisuja kuuntelemaan (poislukien nyt se fakta, että vasta tänä keväänä olen kunnolla käynyt viisumaiden edustajia läpi). Tosin puolustuksekseni sanon, että jos olisin tiennyt (suomalaistenkin) viisupiirien olemassaolosta jo aiemmin, niin minutkin niissä olisi taatusti nähty. Tuohon Lordin voittoon asti siis olin kuvitellut olevani tyyliin ainoa viisuista oikeasti tykkäävä, enkä osannut laskea 1+1 tv-ruudussa näkemissäni viisufaneista, jotka ovat olleet paikan päällä. Hih, ihmeellinen on ihmismieli.

Mutta itse viisuihin. En osaa oikein päättää, kuinka paljon pitäisi pisteiden osalta rokottaa huonoista kilpailijoista, mutta noin kokonaisuudessaan sanoisin kuitenkin vuoden 2006 olleen erittäin hyvä viisuvuosi ja kisatkin olivat järjestetty hienosti, mitä nyt joitakin teknisiä mokia nähtiin niin semifinaali- kuin myös finaalilähetyksessäkin, mutta kyllä pääasiassa kyllä nautin tämän vuoden tarjonnasta.

Semifinaaliin toki mahtui niitä joitakin heikkojakin esityksiä, mutta kun vuoden aikana oli kaiken kaikkiaan 37 maata, niin täysin ei huonoilta mailta voinut tietenkään välttyä, mutta pääasiassa pidin kyllä semifinaalin tasostakin. Lordi oli tietenkin semin suurin poikkeus ja löytyihän tarjonnasta myös balladia, mutta pääasiassa tämän vuoden tasoa kokonaisuudessaan kuvasi selkeä tanssittavuuden hakeminen ja minusta useimpien kohdalla tämä onnistui hyvin ja no... minä tykkäänkin tanssittavista kappaleista selvästi eniten. Finaaliin menivät minusta ihan oikeat maat, mitä nyt olisin halunnut mahduttaa Andorran Jennyn Sense tu -kappaleensa kera finaaliin, mutta en nyt sitten tiedä, kenet olisin halunnut pudottaa pois finaalipaikasta.

Tehdään nyt yksi asia selväksi: Lordi oli mielestäni hyvä, mutta ei kuitenkaan vuotensa paras, mutta tietenkin olin enemmän kuin tyytyväinen Lordin voitosta, vaikka sinänsä tuohon aikaan vielä nykyistäkin enemmän vierastin hevin mukanaoloa Viisuissa. Itse finaaliin ei mahtunutkaan kuin pari heikompaa esitystä, joista Ranskan Virginie Pouchain oli vielä ihan siedettävä, mutta sitten Latvian Vocal Group Cosmos olikin sellaista kuraa, ettei huonommasta väliä. Noin muuten finaalikappaleet olivatkin aikalailla rautaa. Erityisesti pitää mainita Liettuan LT Unitedin We are the winners, joka onnistuu olemaan samaan aikaan hyvä, hauska ja viihdyttävä, Kroatian Severinan Moja štikla, joka saa viisubileissä aina aikaan todellisen hysterian aikaan tanssilattialla (no, ehkä vähän liioittelin), Bosnia & Herzegovinan Hari Mata Harin Lejla, joka on todella kaunis balladi, Romanian Mihai Trăistariun Tornerón, jota ei tarvitse kuulla vuosiin, mutta silti se pyörii mielessä aina silloin tällöin ja... oikeastaan kaikki pitäisi mainita erikseen, mutta sanottakoon nyt vielä näin nopeasti ihanat Ruotsin ja Kreikan esittäjät kappaleineen. Noita Latvian ja Ranskan viisuja lukuun ottamatta siis todella nautin näkemästäni/kuulemastani.

Noin puitteiltaan viisut olivat myös upeat ja varsinkin lava oli oikein hienon näköinen. Semifinaali aloitettiin kivalla viisupotpurilla, jossa kuultiin monet vanhat ja ei niin vanhatkaan tutut kappaleet hienojen esitysten kera. Myös väliesitys oli kiva samoin kuin finaalissa, mutta siitä, mistä täytyy antaa vähän noottia, oli jälleen finaalin alkuesitys. Okei, se esitys siinä alussa oli ihan ok, mutta kun edellisen vuoden voittaja Helena Paparizou puuttui siitä, niin ei ihan paras vaikutus ollut. Tai siis, ensin oli tämä esitys, sitten "lennätettiin" juontajapari Sakis Rouvas & Maria Menounos lavalle ja sen jälkeen he juonsivat vasta Paparizoun laulamaan edellisvuoden voittokappaleen vielä kerran. Paljon parempi ratkaisu olisi ollut se, että Paparizou olisi laulanut kappaleensa sen alkuesityksen päätteeksi ja sitten vasta juontajat tulleet paikalle. Teknisistä ongelmista myös välillä kärsittiin, sillä semifinaalissa Marialta tippui mikrofoni paikoiltaan tai jotain ja Sakis joutui korjailemaan sitä ja finaalissakin oli omat ongelmansa. Green roomissa ollessaan Marian puhe katkesi kesken kaiken tulleeseen euroviisulogoon, jonka jälkeen juontajat luulivat kameran kääntyvän takaisin Sakikseen lavalle, mutta se jatkuikin green roomissa. Myös ainakin DVD:ssä ääni katosi hetkeksi pistelaskun aikana. Kuitenkaan nämä tekniset ongelmat eivät kunnolla haitanneet, kun muuten show oli täyttä rautaa.

Pisteitä: 4,5/5

PS. Niin kuin sitä viisuja arvioitaessa kuunneltaisiin ysäribiisejä (ei viisuja), hih.

2004, 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2010, 2011

Alkuperäinen nimi: Eurovision Song Contest 2005
Pitopaikka: Kiova, Ukraina
Ilmestymisvuosi: 2005

Muistan kun aloittelin tätä blogia, niin olin sitä mieltä, että keskittyisin vain ja ainoastaan elokuviin ja ehkä tv-sarjohinkin, enkä arvostelisi musiikki-DVD:itä lainkaan, kun en osaa läheskään samalla tavalla arvioida musiikkia kuin elokuvia, mutta nyt sitten päätin pyörtää tämän itselleni antamani päätöksen. Miksi? No, pääsyy löytyy DVD-listaltani, johon pääsee tuosta oikeasta laidasta. Lisään kyseiselle listalle kaikki tietokannassani olevat DVD:t/nimikkeet ja en voisi kuvitellakaan, että jättäisin tuosta tietokannastani pois omistamiani virallisen(luontoisia) julkaisuja. Näin minun on ollut esimerkiksi helpompi tarkistaa, että DVD-listalla olevien nimikkeiden määrä täsmää tietokantataulukon lukujen kanssa. Tämä siis tietää sitä, että kun olen lisännyt nämä Euroviisu-DVD:t tietokantaan, täytyi ne myös lisätä DVD-listallekin. Mitä tällä sitten on tekemistä arvostelujen kanssa? Vastaus löytyy esteettisyyspuolelta. Unelmoin ajasta, jolloin kaikki omistamani nimikkeet olisi arvosteltu, mikä näkyisi sitten DVD-listalal aina kuhunkin arvosteluun viittaavana linkkinä. Niinpä siinä listaa selaillessani tuntuisi ikävältä huomata sieltä välistä ei-linkitettyjä nimikkeitä vain siksi, että olisin jonkin "typerän" periaatteen takia päättänyt jättää ne arvostelematta.

Niinpä päätin viimein aloittaa myös musiikki-DVD:iden arvostelun. Blogini lukijoille tiedoksi, että ei näitä nyt niin kovin paljon ole tulossa. Tämän arvostelun jälkeen arvostelen, tai pyrin ainakin arvostelemaan,  seuraavan kolmen viikon aikana 3-4 viisuvuotta (2009 kohdalla en ole vielä varma), joten aika vähiin nämä "erilaiset" arvostelut jäävät, joskin kunhan kesäkuu tulee, niin sitten onkin jo KISS-keikkojen vuoro, joita niitäkään ei loppujen lopuksi ole kovin montaa (kolme?). Sen jälkeen onkin enää jokunen musiikki-DVD jäljellä, mutta niillä ei ole mikään kiire. Joten ällös huoliko, en minä aio ryhtyä aktiiviseksi musiikki-DVD:iden arvostelijaksi, vaan elokuviin ja tv-sarjoihin aion jatkossakin pääasiassa keskittyä ja tuleehan niitä elokuva-arvosteluitakin näiden viikkojen aikanakin.

Miksi arvostelen / katselen näitä juuri nyt? No, tämän vuoden Euroviisut lähestyvät viikko viikolta (25.5. 1. semifinaali) eikä itse asiassa vain se, vaan myös ensimmäinen ulkomaille suuntautuva viisumatkani, joka kaiken muun kivan lisäksi on myös ensimmäinen täysin omatoimine ulkomaanmatka, joten sitä kohti on ajatukset viime aikoina liikkuneet aika paljonkin. Tämä tietenkin tietää myös sitä, että tuossa toukokuun viimeisellä  viikolla on arvostelutauko ja uudelleen elokuvien/tv-sarjojen pariin päästään taas kesäkuussa... mutta se siitä.

Yksi lisäsyy näiden musiikki-DVD:iden arvostelemisen kanssa on ollut se, että en oikein tiedä, miten näitä "oikeaoppisesti" tulisi arvostella (itseänikään) tyydyttävällä tavalla. Se, mitä näette seuraavaksi, on aika pitkälle improvisoitua ilman järin suurta punaista lankaa. Tässä kohtaa en vielä edes tiedä, miten pitkä arvostelu on tulossa, joten tämä kaikki on minullekin jokseenkin uutta. Sen verran kuitenkin tiedän, että koska tässä viestissä tuli nämä taustat aika hyvin käytyä läpi, niin tulevat arvostelut tulevat olemaan selvästi lyhyempiä. Tiedän myös, että kun nämä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa arvostelen viisublogissani, niin arvostelun muoto tulee siellä olemaan tyystin erilainen.

No, asiaan. 2005 oli vielä sitä aikaa, kun Euroviisut olivat melkein yhtä kuin yhden viikon häppeninki, jolloin Suomen karsintojakin seurasi lähinnä sivusilmällä; tuolloin kuvittelin vielä olevani tyyliin Suomen ainoa viisuista oikeasti tykkäävä, mutta tämäkin osoittautui vuotta myöhemmin erheelliseksi tiedoksi. Niinpä en sillä tavalla pistänyt mieleeni artisteja ja niitä hädin tuskin muistinkaan pari vuotta sitten tämän DVD:n ostaessani muutamaa artistia (Geir Rönning, Elena Paparizou ja Vanilla Ninja) lukuun ottamatta, mutta sittemmin yhä enemmän artisteja on jäänyt mieleen. Silti on todettava, että en minä vieläkään kaikkia tämän(kään) viisuvuoden artisteja kappaleiden nimiä myöten muista, eikä se ole päätarkoituksenikaan, vaan tärkeintä on nauttia hyvistä esiintyjistä ja lauluista, (melkein) kaikki on toissijaista.

No, mitäs itse esityksistä sanoisi? Tämä ei ole todellakaan kaikkien viisuvuosien totta, mutta vuosi 2005 oli todella hyvä viisuvuosi, eikä huonoja kappaleita loppujen lopuksi kovin montaa nähty. Semifinaalissa kuitenkin useimmat finaalipaikasta jääneet ansaitsivatkin jäädä finaalin ulkopuolelle, mutta ainakin yhden oikeusmurhan nostaisin esille ja se oli Viron ihanan Suntribe-tyttöbändin karsiutuminen (no, tyttöbändit ovat monesti iskeneet minuun hyvin). Finaalissa sitten saatiin minulle mieleinen voittaja, mutta koska kyseisenä vuonna seurasin viisuja hieman passiivisemmin, en voi täysin varmasti väittää, että voittaja Elena Paparizou My number One -kappaleellaan olisi ollut se suurin voittajasuosikkeja, vaikka aika varma olenkin, että jo tuolloin pidin siitä aika paljon. Nyt kuitenkin iski ja lujaa ja olikin ehdottomasti vuotensa paras esiintyjä. Hyviä esiintyjiä oli kuitenkin riittämiin ja erikseen voisi mainita - käykäähä Youtubessa katsomassa, jos kiinnostaa enempi -  Norjan Wig Wamin, joka oli yksi suosikeistani myös tuolloin, Sveitsin Vanilla Ninjan, jonka DVD niin ikään odottaa arvosteluvuoroaan sitten joskus, Moldovan Zdob şi Zdubin, jossa mukavan laulun lisäksi nähtiin oikein ihastuttava mummeli, Latvian balladia laulaneen duon Walters & Kazhanin, jotka eivät vain esittäneet hyvää kitaraballadia, vaan oli jonkin aikaa lähellä voittaa koko kilpailun sekä Bosnia & Herzegovinan Feminnemin, joka sekin esiintyi ihan positiivisesti. Muut finaalin esiintyjät myöskin miellyttivät ainakin jossain pääosin, mutta pari heikompaakin kappaletta löytyi, mukaan lukien Ruotsin Martin Stenmarckin Las Vegas -kappale.

Mitäs muuta? Visuaalisella puolella oli onnistuttu ihan hyvin ja lava näytti todella hienolta samoin kuin nämä esityksetkin. Kuvauksessakin oli onnistuttu hyvin. Juontajat olivat ihan onnistuneita, eikä lipsumisia juuri ollut.Finaalin väliaikaesiintyjä oli hieno, eikä semifinaalinkaan vastaavassa ollut juuri valittamista, MUTTA... ohjelmien alkuesitykset eivät saaneet minulta kiitosta. Semifinaalissa tämä esitys oli vähän turhan sillisalaattimainen, kun juontajat "käskivät" yhtä jos toisenlaistakin joukkoa lavalle, eikä tämä todellakaan ollut mieleeni. Mitä tulee sitten finaalin alkuesitykseen, niin tuttuun tapaan lähetyksen avasi edellisen vuoden voittaja eli tässä tapauksessa Ruslana, mutta päinvastoin olin odottanut ja toivonut, Ruslana ei esittänyt voittajaviisuaan, vaan jonkin aivan toisen kappaleen, joka ei ollut lainkaan yhtä hyvä kuin tuo voittoviisu (Wild dances); pieni pätkä kyseisestä viisusta kyllä kuultiin, mutta vain pieni. Pistelaskusta tuli yllättävänkin tiukka, sillä vaikka toki tiesin Paparizoun voittavan kilpailun, niin silti huomasin jopa jännittäväni yhdessä vaiheessa. Tämä johtui siitä, että varmaan pisteidenannon puoliväliin asti näytti siltä, ettei Kreikalla ole mitään mahdollisuuksia ja jännitti seurata, missä vaiheessa maa sitten nousee kärkeen ja kuinka niukaksi pistelasku loppujen lopuksi meneekään; loppujen lopuksi ei niinkään niukka voitto.

Pisteitä: 4/5

2004, 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2010, 2011