Ennen von Blogin perheen komeassa kartanossa kuului sormen iloinen painautuminen näppäimistöä vastaan ja blogitekstit seurasivat toisiaan. Sitten kapteeni von Blogin (Risto Putkimies) vaimo kuoli ja blogipäivitykset loppuivat kuin seinään ja lapsetkin iloiseksi tekevät blogit joutuivat heti pannaan ja kuri on kova. Sitten talon lukuisia lapsia vahtimaan palkataan Aaria (Andrea Juliewww) ja kun kapteeni von Blog lähtee humputtelemaan muille maille vierahille, Aaria johdattaa lapset jälleen kerran blogien ihmeelliseen maailmaan ja pian on blogikirjoittelu taas valloillaan ja Aariaa ruvetaankin lasten keskuudessa kutsumaan Blogger Ladyksi, mutta miten asiaan mahtaakaan suhtautua itse kapteeni von Blog...

Joo joo, tiedän, että olin sanonut arvostelevani seuraavaksi aivan jonkin muun elokuvan, mutta kun tuossa illalla tuli käytyä hakemassa taas tuolta läheiseltä huoltoasemalta naposteltavaa ja eteeni aukesi jälleen kerran tuo maaginen harvinaisten elokuvien laatikko ja nyt silmiin pisti tämä kyseinen julkaisu ihan puhtaasti kannen perusteella, sillä värikylläisessä kannessa Andrea Juliewww seisoo kukkulalla blogaten kämmenmikrollaan aito hymy naamallaan. No, tämä julkaisu tosiaan kuuluu taas luokkaan "Edes IMDB ei elokuvaa tunne", joten tietoja tästä oli hyvin vaikea kaivella, mutta siitä huolimatta Sound of Typing - Bloggaava Blogin perhe osoittautui hyväksi, mutta ei kuitenkaan ihan täydelliseksi blogikaaliksi.

Elokuvan alussa Aaria on noviisina TVKO:ssa (Teknologiaa Vierastavien Kalkkisten Opisto), mutta hän ei oikein sopeudu sinne asiaan kuuluvalla tavalla, sillä hän jää hyvin pian kiinni bloggaamisesta kämmenmikrolla. Niinpä hänet lähetetään pois, mitä kautta hän sitten ajautuu kapteeni von Blogin palvelukseen, jossa sitten elokuva pääsee kunnolla alkamaan. Kapteeni von Blogin poissaollessa sitten Aaria pistää hulinaksi ja kohta blogikirjoitus seuraa toistaan mitä mielikuvituksellisimmilla ulkoasuilla monilla eri blogipalvelimilla. Perheen pienimmät lapset ovat kuitenkin sen verran nuoria, että vanhemmat lapset - ja välillä Aariakin - kirjoittavat nuorimpien saneluiden mukaan niitä blogitekstejä. Tekstit ovat pääosin mukavaa luettavaa ja aiheina ovat niin elokuvat, media, elämän kiperät kysymykset, rakkaus, koulunkäynti ja monet muut. Okei, minua häiritsee aina näissä blogikaaleissa se seikka, että niiden hahmot voivat aloittaa sen bloggaamisen ihan yhtäkkiä ja kesken muiden tapahtumien, eikä tuo lakannut häiritsemästä tässäkään elokuvassa, mutta kun jätti sen huomiotta, niin lopputuloksena oli ihan nautittava kokemus. Varsinkin kun kirjoittelu oli rytmitetty silleen hyvin, niin näpyttelyn aiheuttama kakofonia kuulostikin vielä ihan hyvältä. Se mikä minua myös hieman häiritsee, on se, että vaikka nämäkin lapset olivat olleet kovin pitkään olleet kirjoittamatta yhtään mitään, niin silti heidän blogitekstinsä olivat kieliopillisesti ihan oikein ja kirjoitusvirheitäkään ei tullut kertaakaan, mutta ei tästä liikaa saa rokottaa; tälleenhän nämä blogikaalit usein etenevät.

Loppupuolella sitten sotkettiin politiikkakin mukaan ja niinpä von Bloginkin katraan oli valittava puolensa tässä toisen blogisodan aikakauden kuvauksessa ja jokainen voi omalta osaltaa olla mitä mieltä tahansa tästä kuviosta, mutta minusta se sopi elokuvaan ihan tarpeeksi hyvin niin, ettei mielenkiinto herpaantunut lainkaan. Minä nimittäin seurasin hyvin kiinnostuneena sitä, miten nämä Vuodatuksen nimeen vannovat von Blogit (ja Aaria luonnollisesti) pakenivat vuorien alta kauas pois Blogspotin terrorin alta. Lopputulos oli minunkaltaiselle romantikolle mieleen, sillä Aaria ja kapteeni von Blog eivät vain saaneet toisiaan, vaan myös yhteisen blogitilin ja niinpä he bloggasivat onnellisina elämänsä loppuun asti.

Aariaa näytellyt Andrea Juliewww oli ihan hyvä blogikirjoittaja ja bloggasikin tarpeeksi hyvin ja kauniisti. Kun sitten kapteeni von Blogikin saatiin taas blogien pariin, niin myös hänen tekstinsä oli ihan kivoja katseltavaa, eikä niissäkään näkynyt tekstien vääntämisen väkinäisyys, vaan kaikki tuntui kovin luontevalta, vaikka hän kirjoittikin pääosin vain politiikasta. Lapsinäyttelijät olivat ihan perushyviä ja heidän blogitekstinsä tuntuivat hyvin aidoilta ja siten lasten perspektiivi asioihin tuli hyvin ilmi.

Pisteitä: 4,14/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Les vampires

Joukko terroristeja hyökkää Blogosfääriin, josta on yhteys kaikkiin mahdollisiin blogeihin. Terroristit ottavat kaikki maailman blogit haltuunsa ja uhkaavat tuhota koko Blogosfäärin, ellei heidän vaatimuksiinsa omasta ilmaisesta domainista ja suuremmasta kuvatilasta suostuta. Blogipalvelujen ylläpitäjillä ei ole aikomusta taipua terroristien vaatimuksiin, minkä vuoksi terroristit uhkaavat tuhota yhden blogin tunnissa, kunnes heidän vaatimuksiinsa suostutaan. Terroristit eivät vain ole ottaneet huomioon yhtä henkilöä: entistä laivaston SEAL-miestä ja kokkia, joka nykyisin vaikuttaa Blogosfäärissä nimellä Sivustakatsoja (Teppo Merilokki)...

Tuli haettua tuossa äskettäin hiukopalaa eräältä auki olevalta huoltoasemalta ja siellä oli myynnissä jokunen todella harvinainen elokuvajulkaisu ja päätin ottaa käsiini tämän elokuvan, kun idea kuulosti niin kovin jännittävältä. Kotiin päästyäni huomasinkin, että tämä oli peräti niin harvinainen, ettei elokuvasta ole tietoja edes IMDB:ssä. No, vaikka yleensä katson elokuvat hankintajärjestyksessä, niin tämän idea oli niin kiehtova, että piti katsoa tämä heti ja on kyllä sanottava, että Kaappaus Blogosfäärissä on niin täydellinen toimintaelokuva, että jos en tietäisi paremmin, väittäisin, ettei tällaista elokuvaa voi olla olemassakaan.

Tarina oli juuri niin hieno kuin takakansiteksti antoi odottaa; onneksi luen takakansitekstit aina ennen elokuvien ostoa, niin osaan valita ne parhaat päältä. Elokuvassa riitti toimintaa yllin kyllin ja se oli kuvattu hyvin realistisella, mutta silti nautittavalla tavalla. Etenkin pidin Sivustakatsojan tavasta hiippailla sieltä blogien kätköistä terroristien kimppuun ennen kuin nämä ehtivät huomatakaan mitään. Myös tämä blogilabyrintti, josta sankarimme piti päästä pakenemaan blogeissa olevien linkkien kautta, oli toteutettu todella hienosti. Vaikka tietenkin alusta asti olikin selvää, että Sivustakatsoja tulisi lopulta saamaan hengiltä jokaisen terroristin, niin silti kaikki tämä oli kuvattu niin mielenkiintoisella tavalla, että oksat pois ja rommia pullo. Lopputaistelu Sivustakatsojan ja terroristipomo Ali Baba Kurosawan (Guyver MacAngus) oli niin ikään hyvin kuvattu pätkä; kuka olisi voinut uskoa, että taistelu nopeimmasta elokuva-arvostelun kirjoittamisesta voisi olla näin mielenkiintoista seurattavaa. Kaiken tämän huisin jännittävän toiminnan jälkeen elokuva päättyy niin (positiivisesti) liikuttavalla tavalla, että en muista moista koskaan ennen nähneeni ja minun täytyykin myöntää, että tämä lopun käynti blogien hautausmaalla oli niin koskettava kokemus, että minulla tuli oikeasti tippa linssiin.

Teppo Merilokki ei ehkä ole sieltä karismaattisimmasta päästä, mutta hän näytteli Sivustakatsojaa siihen malliin, että roolihahmonsa turvin hän näytti mitä karismaattisimmalta henkilöltä. Guyver MacAngus oli niin ikään loistava pääpahiksena, vaikka välillä hänen roolihahmollaan Ali Baba Kurosawalla tuntuivatkin asiat menevän ihan väärin päin.

Elokuva oli kokonaisuudessaan niin valtaisan huikea toimintapläjäys, että sen jättäminen "vain" viiteen pisteeseen olisi suoranainen vääryys. Niinpä en voinut muuta kuin nostaa asteikkoa tämän elokuvan ajaksi, mutta älkää peljätkö, tämä ei tule toistumaan... ainakaan ennen kuin vuoden päästä.

Pisteitä: 5,14/5,14

PS. Hauskaa aprillipäivää!