Afganistanissa palvellut kapteeni Colter Stevens (Jake Gyllenhaal) herää Chicagoon matkalla olevasta junasta ja hänen vastakkaisella puolella istuu Christina (Michelle Monaghan), joka kutsuu Colteria ihan toisella nimellä. Colter on varma, ettei hän ole henkilö, joksi häntä luullaan, mutta ennen kuin hän saa koottua itsensä, juna räjähtää ja herääkin oudosta kapselista, jossa hän on vankina. Hän saa kuulla häntä tarkkailevalta Colleen Goodwin (Vera Farmiga) ja tämän pomolta (Jeffrey Wright) olevansa suorittamassa tehtävää eräänlaisessa lähdekoodissa, joka on lähtöisin tuossa junaräjähdyksessä kuolleen miehen aivoista, johon on jäänyt talteen miehen viimeiset kahdeksan minuuttia. Stevensin tehtävänä onkin kokea nämä kahdeksan minuuttia uudelleen ja uudelleen vähitellen saaden selville pommin sijainnin sekä junan räjäyttäjän, joka on uhannut iskeä vielä uudestaan, mutta koska kyseessä ei ole aikamatkustus, onko Stevensillä mahdollisuutta pelastaa muita junamatkustajia ja mitä Stevensin uudet työnantajat oikein salaavat?

Satuin jokunen viikko sitten Porin Finnkinoon, jossa oli tämän elokuvan juliste ja vaikka kuulinkin elokuvasta silloin ensimmäistä kertaa, niin elokuvan julisteessa oli jotain niin vetoavaa, että halusin päästä katsomaan tämän. Astuttuani sisään saliin sainkin nähdäkseni sitten elokuvan trailerin, olin vieläkin vakuuttuneempi katsomishaluistani ja kun elokuva tullessaan ensi-iltaan sai vielä paljon positiivisia arvioita osakseen, niin enhän minä voinut tätä sitten jättää katsomatta. Keskiviikkona nautin improvisaatioteatterista ja vähän improvisoin minäkin havaittuani näytöksen lyhyyden ja päätin mennä heti Stella Polariksen esityksen jälkeen Finnkinoon, mutta sinä iltana tätä elokuvaa ei enää sitten mennytkään, joten jouduin siirtämään tämän eiliseen. Pidän paljon Päiväni murmelina -elokuvasta ja sekin on ikuisella hankintalistalla ja niinpä viihdyin myös tämän hieman samanhenkisen Source Coden parissa.

Elokuva alkaa mielestäni siitä ainoasta oikeasta tilanteesta eli sieltä junasta, jossa Colter Stevens tietenkin on aluksi ihan pihalla kaikesta ja sitten räjähdyksen tapahtuessa siirrytäänkin vasta sinne kapseliin, jossa niin Stevens kuin katsojakin saa oikeastaan vasta tietää, mistä on kyse (iso osa katsojista kyllä varmaan tiesikin asian osittain), vaikka Stevens kyllä on katsojaakin skeptisempi kaiken todenperäisyyden suhteen. Tästä sitten siirrytään aina uudelleen samaan kahdeksanminuuttisen pariin, mutta tylsäksi aika ei käy, sillä jokainen käynti junassa on tyystin erilainen ja johtaa hivenen toiseenlaisiin lopputuloksiin. Stevensin tutkimuksia oli ihan kiva seurata ja sitä itsekin alusta asti uteliaana pohdiskeli (joskaan en jännityksestä tärissyt missään vaiheessa), kuka matkustajista olisikaan se oikea syyllinen. Sanottakoon se heti, että pieleen meni arvaukseni. Hieman kyllä harmittelin sitä, että kaikkia matkoja ei näytetty kokonaan, vaan niitä lyhennettiin tämän tästä, mikä sinänsä vei hieman pois elokuvan tehosta. Junakohtauksia olisi saanut olla vähän enemmän kuin kapselikohtauksia. Siitä taas pidin, etteivät kaikki epäselvät tilanteet sisältyneet vain junamatkoihin, vaan myös Stevensin olemiselle siellä kapselissa löytyi vähä vähältä lisää tietoa ja totuutta kaikesta ei paljastetakaan liian aikaisin. Mitä tulee sitten loppuratkaisuun, niin siitä pidin ja Stevensin viimeinen matka kyseiseen aamuun oli lopulta aikalailla toiveideni täyttymys.

Minulla oli ollut sellainen mielikuva siitä, että en ollut nähnyt Jake Gyllenhaalia missään ennen ja että olin kuullut vain nimen, mutta olinhan mä nähnyt herran parissakin elokuvassa (ja toinen sentään oli Brokeback Mountain, mutta muistin siitä vain Heath Ledgerin). Gyllenhaal ei mitenkään erityisen mieliinpainuva ollut, mitä nyt ihan hyvä tähti toimintaelokuvan pääosaan. Michelle Monaghan oli hänkin ihan kivake ja nättikin vielä ja siinä Gyllenhaalin rinnalla menikin ihan mukavasti. Vera Farmiga, johon itse tutustuin Up in the Airissa, oli hyvä ja ehkä paras koko konkkaronkasta. Jeffrey Wright ei ollut huono, mutta hänen hahmonsa kyllä oli ärsytti.

Pisteitä: 3,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Koti maailman laidalla