Vietnamin veteraani ja postimies Jacob Singer (Tim Robbins) asuu yhdessä naisystävänsä Jezzien (Elizabeth Peña) kanssa. Eräänä päivänä tullessaan töistä Jacob alkaa kuitenkin kokea outoja asioita, kun hän näkee liskomaisen eläimen ryömivän metrossa nukkuvan miehen peiton alle ja asemalta, jolla hän jää pois, ei pääse ulkoilmaan. Tapahtumat eivät jää vain tähän, vaan outoja asioita tapahtuu yhä tiheämmin ja niihin sekoittuu outoja takaumia Vietnamista ja Jacobin elämästä entisen vaimonsa Sarahin (Patricia Kalember) kanssa. Mitä oikein on  tekeillä ja onko Vietnamin tapahtumilla kenties jotain tekemistä asian kanssa?

1001-putken elokuvien hankintaperusteet noudattavat niin sanottua hallitsemattoman hallinnan periaatetta eli vaikka hankittavat elokuvat noudattavatkin tiettyä kaavaa (jokaisen kirjaimen ensimmäinen katsomaton elokuva), niin varsinaista valinnanvapautta minulla ei niiden suhteen ole ollut. Niinpä olenkin iloinen, kun kaiken maailman draamojen ja komedioiden (kärjistys, on toki muitakin genrejä joukossa) väliin mahtuu minulle niin mieluista genreä eli kauhua tai kauhutrilleriä. Edellisen 1001-putken yhteydessä tätä puolta edusti parhaiten Kadonnut (kyseessä toki enemmän trilleri kuin kauhuelokuva), ja nyt tällä kertaa kauhupuolta siis edustaa tämä elokuva. No, ei tämä ollut lajityyppinsä parhaimpia edustajia, mutta ihan kelpoa kamaa Jaakobin painajainen kuitenkin oli.

Elokuva alkaa kyllä väkevästi. Ensin käväistään vähän Vietnamissa, jossa sotilaille tapahtuu jotain todella kummallista, minkä jälkeen siirrytään vuosissa eteenpäin New Yorkiin, jossa alkaa sitten hyvin nopeasti tapahtua kaikkea kummallista. Ensin pieniä vihjailua ja sitten pistetään näissä oudoissa harhanäyistä isompi vaihde silmään. Elokuva on kuvattu hyvin paljon perusdraamaa muistuttavalla tavalla, mutta sitten sinne on tosiaan ängetty siellä täällä tapahtuvia groteskejakin kohtauksia ja kaikki tämä on jotenkin vangitsevaa. Sitä on itsekin välillä ihan pää pyörällä, eikä kykene olla pohtimatta, mikä näiden kaikkien harhakuvitelmien taustalla oikein on. Varsinkin kun sitten tosiaan hypittiin eri aikatasoilla, niin sitä jopa mietti jonkin aikaa, että mikä aikatasoista onkaan se todellisuus. Kaikki vihjeet viittaavat kuitenkin Vietnamiin, mikä ei ole ehkä ideana sieltä tuoreimmasta päästä, mutta silti ihan mukavaa seurattavaa. Elokuva kuitenkin laimenee mitä pidemmälle mennään, kun elokuva alkaa keskittyä Vietnamin tapahtumien setvimiseen oikein tosissaan ja vaikka joitakin outoja juttuja tapahtuu edelleen, niin silti pääpaino on Vietnamin tapahtumissa, minkä vuoksi elokuva sitten menettikin parhaan tehonsa. Siitäkään en hirveästi pitänyt, että Vietnamissa edettiin sellaisin pienin välähdyksin ja tämä tahtoi kertoa jo elokuvan alkuhetkillä, että elokuvan lopussa kerrotaan katsojalle sitten loputkin tapahtumat. Elokuvan loppuratkaisu ei ollut ihan sieltä tuoreimmasta päästä, eikä varsinainen loppu tyydyttänyt minua, vaan jätti avoimilla kysymyksillä vain ärsyttämään. Hyvän ja jännittävän alkupuoliskon vuoksi elokuva jäi kuitenkin selvästi plussan puolelle.

Tim Robbins hoiti roolinsa uskottavalla tavalla ja hän tosiaan tuntui monin paikoin aidosti harhaiselta ja jopa sekavalta. Hän siis suoriutui tehtävästään kunnialla, mutta silti en voinut olla ajattelematta, että Jacobin rooliin olisi saattanut sopia myös esimerkiksi Kevin Bacon. Elizabeth Peña oli hänkin ihan hyvä Jacobin naisystävänä Jezzienä, mitä nyt hän tuntuikin esittelevän kovin auliisti rintavarustustaan. Ei sillä, osasi hän näytelläkin ja hänen kasvoistaan kävi hyvin ilmi hänen epätoivonsa Jacobin alati pahenevaan tilaan. Mukana menossa: Jason Alexander (Seinfeld), Eriq La Salle (Teho-osasto), Ving Rhames sekä Macaulay Culkin.

Pisteitä: 3,5/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Elokuvan alkuperäisnimellä Jacob's Ladderilla on monia merkityksiä, mutta yksi merkitys on laite, jolla saa kahden lähellä toisiaan olevan sähköisesti varautuneen johdon väliin kaarevan kipinäsuihkun niin, että se näyttää yhtenäiseltä kaarelta ja tätä ilmiötä käytettiin paljon vanhoissa scifielokuvissa. Tämän merkityksen opin eilen, mutta en suinkaan tästä elokuvasta, vaan Myytinmurtajien uusinnasta, josta tämä termi tuli esiin noin tuntia ennen kuin aloin katsoa tätä elokuvaa. Hih! Toki olin nähnyt jakson aiemminkin, mutta silloin asia oli mennyt ohi korvien kuten suurin osa muistakin sähkötekniikan(kin) termistöistä.

Seuraavana arvosteluvuorossa: Kahdeksan surmanluotia