Pienessä Woodsboron kaupungissa tapahtuu hirveitä. Kaksi lukion oppilasta murhataan raa'asti ja tapauksesta tulee paikkakunnalla iso juttu ja toimittajat ympäri maata saapuvat paikalle. Paikalle saapuu myös Gale Weathers (Courteney Cox), joka kirjoitti kirjan edellisestä Woodsboron tragediassa, joka tapahtui vuosi takaperin, ja jossa Sidney Prescottin (Neve Campbell) äiti murhattiin. Nyt kaupunkia piinaava Ghost Face ottaakin Sidneyn kohteekseen, mutta Sidney ei antaudukaan tapettavaksi niin helposti ja niinpä Ghost Face ehtii tappaa lukuisia muita ennen kuin on lopullisen tilinteon hetki...

Tuossa tammikuussa pyysin kuukauden WANHA -ehdotuksia ja tiinanen sitten ehdotti Scream-elokuvia ja nyt kun sarjan neljäs osa on tulossa teattereihin tällä viikolla, niin mikäpä olisikaan parempi hetki tälle toiveelle? Minun katsottujen elokuvien joukossa ei mielestäni pitänyt olla enää 1001-elokuvia, mutta helmikuun kuukauden WANHAn jälkeen tajusinkin, että tämä elokuva oli jäänyt jotenkin väliin silloin, kun kävin tässä kuukauden WANHA -"sarjassa" läpi 1001-elokuvia. No, siksikin oli nyt aika korjata tämä vahinko ja katsoa tämä nyt. Tämä elokuva on tullut katsottua noin miljoonaan kertaan (edellisestä kerrasta tosin vähintään kolme vuotta aikaa), mutta silti vastoin pelkojani Scream ei ollut suinkaan ihan kaikkea tehostaan menettänyt.

Elokuva lämmitteli aikoinaan uudelleen jo hieman unohduksiin jäänyttä teinikauhuelokuvagenreä ja tekee sen kyllä sinänsä aika mallikkaasti. Alussa nähdään noin kymmenminuuttinen intro, jossa tapahtuu se ensimmäinen murha ja sen aikana raapaistaankin vähän kauhuelokuvien historiaa. Kuitenkaan nämä kauhuelokuva viittaukset eivät jää tähän, vaan niitä viljellään pitkin elokuvaa, joten kaltaiseni kauhuelokuvadiggarit saanevat varmasti haluamansa siltä osin. Vähemmänkin genreä seuraavat pysyvät melko hyvin kärryillä, sillä useimmat näistä viittauksista viittaavat nimenomaan niihin suurimpiin elokuvasarjoihin. Wes Craven tosiaan tuntee genrensä ja siksipä juurikin kaikki nämä viittaukset niin hyviä olikin, eniten kyllä tykkäsin tästä Fred-talonmiehestä. Mitä tulee sitten itse tarinaan, niin minusta elokuva johdattelee katsojaa taidokkaasti väärille raiteille ja viljelee epäilyksen siemeniä vähän niin kuin jokaisen hahmon päälle. Elokuva ei kuitenkaan parhaalla tavalla kestä uusintakatseluita nimenomaan tappajan henkilöllisyyden tietämisen vuoksi ja väittäisinkin, että elokuva olisi ollut paljon jännittävämpi (ja siten saanut vähän enemmän pisteitä), mikäli en olisi tiennyt loppuratkaisua etukäteen. Kuitenkin sen verran olin itsekin unohtanut tapahtumien kulusta, että vaikka minua ei jännittänytkään, niin silti oli ihan mielenkiintoista seurata, miten sinänsä ihan hyvin rakennettuun loppuratkaisuun päästiin. Itse loppuratkaisu oli varsin kekseliäästi rakennettu.

1980-vaihteen teinikauhuelokuvien näyttelijät eivät olleet mitään Oscar-materiaalia ja tässä oli vähän samaa vikaa, joskin veikkaan asian olleen osin tarkoituksellista; ikään kuin se kehno näytteleminen olisi päivitetty hivenen kelvollisempaan 1990-luvun muottiin.  Ei sillä, ihan hyvä poppoo tässäkin oli koossa, eikä teinikauhujen saralla näyttelijöiden tarvinnut juurikaan hävetä, mitä nyt sarjan miehet olivat vähän turhankin karikatyyreja ääliöteineistä. Neve Campbell hoiti kuitenkin homman kotiin aika vahvasti ja siten olikin nainen paikallaan elokuvan pääosassa. Courteney Cox kärsi ainakin aluksi pienestä monicamaisuudesta, mutta kokonaisuutta ajatellen hän oli tässä elokuva(sarja)ssa ehkä vähiten monica, mitä olen nähnyt. David Arquette oli ihan kiva hänkin, mutta ei ihan täysin vakuuttanut. Mukana menossa: Jamie Kennedy, Drew Barrymore ja Henry Winkler (Onnen päivät).

Pisteitä: 3,5/5

Scream 1, Scream 2, Scream 3, Scream 4

Seuraavana arvostelussa: Scream 2