Buffalo Billiksi nimetty mies (Ted Levine) kylvää kauhua Yhdysvalloissa nylkemällä naisten ruumiita ottaen palasia itselleen ja nuori lupaava käyttäytymispsykologiaa FBI:ssa opiskeleva Clarice Starling (Jodie Foster) pyydetään apuun. Hän saa tehtäväkseen käydä jututtamassa tiukasti vangittuna olevaa toista sarjamurhaajaa Hannibal ”Kannibaali” Lecteriä, jos vaikka Lecter tuntisi Buffalo Billin. Lecter on todella hyvä ihmistuntija ja fiksu ihminen, joten Starlingia kehotetaan olemaan päästämästä Lecteriä päänsä sisälle, mutta tavatessaan Lecterin Starling saa huomata, ettei tämä onnistu niin helposti...

Kuukauden WANHAna nähdään tällä erää viimeinen uusinta-arviointi, sillä olen arvioinut tämän elokuvan jo kerran aiemmin, joten tämä käsillä oleva arvostelu on saman elokuvan niin sanottu ”1001-päivitys”, jollaisia olen tehnyt joitakin aiemminkin. Kaiken kaikkiaan olen nähnyt elokuvan ainakin kolmesti ja jotenkin vain tuntuu, että tämä vain paranee uusintakatseluilla. Tai no, en muista, mitä mieltä olin ollut nähdessäni tämän ensimmäistä kertaa, vaikka muistankin pitäneeni tästä jo silloin. Toisella katsomiskerralla sitten näköjään olin pitänyt tätä lähes täydellisenä, mutta nyt kun eilen elokuvan katsoin, niin en tajua, mistä tuo ”lähes”-sana on joukkoon eksynyt, sillä näin kolmannella kerralla en löytänyt Uhrilampaista mitään valittamista.

Alkutekstien aikaan nähdään Starling FBI:n esteradalla, mutta hyvin pian siirrytään FBI:n toimistoon ja Starling pääsee heti aloittamaan työnsä tapaus Buffalo Billin parissa, eikä siten turhaa viivyttelyä nähdä. Kaikki varoitukset Lecterin vaarallisuudesta kantautuvat myös katsojan korviin ja kun sitten Lecter nähdään ensimmäistä kertaa, niin sitä itsekin on aika kananlihalla. Lecterin hahmo oli kirjoitettu niin karismaattiseksi, mutta samalla vaarallisen fiksuksi kaveriksi, että hänen ja Starlingin väliset kohtaukset todella iskivät syvälle selkäpiihin ja sitä oikein tunsi, kuinka Lecter vähitellen tunkeutuu Starlingin pään sisälle. Näiden kohtausten lomassa sitten jahdataan Buffalo Billiä, ja tämä jahti sisältää sen verran lukuisia käänteitä, että tyhjäkäyntiä ei muodostu missään vaiheessa. Kun sitten oli tapahtumassa jotain, niin siitä kyllä vihjaistiin katsojalle, mutta tarvittaessa katsoja pystyttiin pitämään myöskin epätietoisenakin asioiden oikeista kuluista, mikä lisäsi vain elokuvan tehoa. Esimerkiksi tämä Lecterin pako oli todella nerokkaasti toteutettu ja juuri hyvin elokuvan luonteeseen sopien. Vaikka tarinan pääkohdat olikin melko hyvin tiedossa (ja nekin, jotka ei ollut, muistuivat mieleen elokuvan aikana), niin silti jännitys pysyi huipussaaan läpi elokuvan ja tästä on kiittäminen hyvin etenevän juonen lisäksi loistavasti tunnelmaa rakentava musiikki. Hieno, mestarillinen trilleri, joka pitää otteessaan alusta loppuun.

Elokuvan todelliset sielut ovat Hannibal Lecter ja Clarice Starling ja heitä esittävät Anthony Hopkins ja Jodie Foster mahtavasti. Varsinkin Anthony Hopkinsiin liitetään hänen uransa loppuun asti aina Lecterin rooli, eikä ihme, sillä hän tekee todella hyytävän roolisuorituksen ja ei tosiaankaan tekisi mieli tavata Hopkinsin Lecteriä ulkona pimeällä kadulla. Hopkins kuuluu muutenkin omiin suosikkinäyttelijöideni joukkoon ja hän on tehnyt hyviä rooleja useampiakin, mutta kyllä Lecterin rooli on ehdottomasti hänen parhaansa. Jodie Foster taas esittää hienosti Lecterin "vastapuolta" ja hänen näyttelemänsä reaktiot Lecterin repliikkeihin tekivät Fosterista todella uskottavan ja siten hänen hahmonsa sisäänkin pääsi oikein hyvin. Mukana menossa: Anthony Heald (Käytäväpeliä).

Pisteitä: 5/5

Psykopaatin jäljillä, Uhrilampaat, Hannibal, Punainen lohikäärme, Nuori Hannibal

Seuraavana arvosteluvuorossa: Skjult