Ulkomainen tutkimusryhmä tekee kaivauksia Korvatunturilla, kunnes he viimein ovat pääsemässä käsiksi joulun suurimpaan salaisuuteen. Nuoret pojat Pietari ja Juuso (Onni Tommila ja Ilmari Järvenpää) ovat tunkeutuneet suljetulle alueelle ja kuulevat kaivausporukan puheet ja heidän palatessaan kielletyltä alueelta Pietari aloittaa spekuloinnin joulupukin kuolemasta, mutta Juuso paljastaa Pietarille, ettei mitään joulupukkia ole olemassakaan. Pietari kuitenkin alkaa tutkia joulupukin historiaa ja hänelle selviää, että alkuperäinen joulupukki eroaa hyvin paljon kiltistä ja aina hymyilevästä Coca-Cola -pukista ja pian se alkaa osoittaakin elonmerkkejä...

Siitä on hyvin pitkä aika, kun olen katsonut ne alkuperäiset lyhytelokuvat ja mietin tuossa alkuviikon aikana, että katsoisin ne juuri ennen elokuvaa uudestaan (muistan nauttineeni niistä, mutta en sitä, että kuinka paljon), mutta sitten tänään tein päätöksen, että katsonkin ne vasta jälkikäteen saaden näin mahdollisimman tuoreen näkökulman tähän täyspitkään elokuvaan... ja millainen elokuvakokemus se olikaan. Jos tämä ei ihan vuoden odotetuin elokuva ollutkaan, niin ainakin loppuvuoden odotetuin ja kyllä täytyy sanoa, että elokuva täytti kaikki odotukset (ja ehkä vähän päälle) ja olen valmis sanomaan siitä tämän: Rare Exports on paras kotimainen elokuva koskaan!

Tarina lähti liikkeelle sieltä Korvatunturilta, jossa tämä kaivausporukka työskenteli ja jo ensimmäisen dialogin jälkeen katsojalle oli tiedossa, että jotain lähes elämää suurempaa oli nyt hakusessa... siis siinäkin tapauksessa, että ylipäätään oli onnistunut välttämään ennakkotietoja elokuvasta, mikä lienee lähes mahdotonta. Tästä elokuva sitten lähti sitten monivaiheisten, mutta samalla hyvin pohjustettujen tapahtumien kautta pukkijahtiin ja aah, kuinka mielenkiintoisesti ja kiehtovasti tämä matka olikaan tehty ja ei puhettakaan siitä, että aika olisi käynyt tylsäksi missään vaiheessa. Vaikka hetken ehdinkin luulin, että päähenkilöt lähtevät kaivauksilla pukkijahtiin sinne syvälle maan sisään ja vaikka näin ei silti tapahtunutkaan, niin ei käytetty ratkaisu silti pettymykseltä tuntunut. Päinvastoin. Elokuvassa oli myöskin mukana aimo annos huumoria, mutta se ei ollut elokuvan pääanti, vaan sitä viljeltiin oikein sopivissa määrin eikä se ollut väkinäisen oloista. Kerran kyllä meinattiin sortua vähän turhaan hempeilyyn, joka ei ihan täysin olisi istunut tähän elokuvaan, mutta sekään hetki ei liian kauan kestänyt ja sekin vähä mitä nähtiin, oli silleen äijätavalla herkkää. Muuten elokuva oli kuitenkin varsin mukaansatempaava, kiitos hyvän kuvauksen ja hyvin kirjoitettujen henkilöiden ja dialogien ja tunnelma oli, kiitos hyvän musiikin, kohdillaan. Välillä kuvaus oli sitä luokkaa kuin olisi katsonut jotain hyvin tuotettua amerikkalaisfilmiä, eikä suomalaisten tekemää elokuvaa, joten silläkin saralla oli onnistuttu aivan mainiosti. Kun sitten mukaan oli saatu vielä pari yllätystäkin mukaan, niin avot! Todella nautittava ja viihdyttävä elokuvakokemus oli siinä. Toki voisi nillittää siitä, että lapinmiehet puhuvat etelänmurteella, mutta koska en yleensäkään jaksa liiemmin välittää tällaisista tyyliseikoista, kun ei sillä yleensä ole vaikutusta siihen katsomisfiilikseen, niin siitä en pisteitä rokottanut. Loppuratkaisu oli mahtava. Kiitos tästä hienosta, upeasta ja valloittavasta elokuvasta, pojat!

Mitä tulee komedioihin (vaikka ei tämä täysverinen komedia olekaan) tulee, niin olen jo kauan sitten ollut sitä mieltä, että kaikki, mihin Tommi Korpela koskee, muuttuu kullaksi ja hänen mukanaolonsa elokuvassa, vaikkakin vain näyttelijänä, oli iso osasyy siihen, että alunperinkään innostuin elokuvasta, sillä hän on ollut tietty laadun tae aina, oli (komedia)produktio mikä hyvänsä. Mitä hänen näyttelijäsuoritukseensa tulee, niin hyvä hän oli tässäkin. Yksi tuttu ehti jo haukkua lapsinäyttelijät, mutta minusta he olivat ihan hyviä sillä tavalla kuin näin nuoret näyttelijät ylipäänsä voi olla, eikä minulle ainakaan jäänyt paha maku heistä. Kokonaisuudessaan parasta antia elokuvassa olivat kuitenkin nämä aikuisnäyttelijät tai oikeastaan heidän roolihahmonsa ja heidän ronski, mutta siksi niin aito kielenkäyttönsä.

Mitä tulee annettuun pistemäärään, niin sen verran siitä pitää kuitenkin sanoa, että ihan täydellinen elokuva ei silti ollut, sillä illan mittaan jouduin pitkään puntaroimaan, että annanko 4,5 vai 5 pistettä ja jos elokuva olisi ollut ihan täydellinen, niin minun ei olisi tarvinnut miettiä lopullista pistemäärää. Lähelle täydellistä kuitenkin pääsi. Itse asiassa tulin tuossa siihen tulokseen, että jos käyttäisin neljännesosapisteitä, niin tämä elokuva olisi saanut 4,75 pistettä.

Pisteitä: 5/5