Project 1001, osa 59/1001: Elefanttimies

22.12.2009 - 12:42 / Kategoriat: Project 1001, draama

Alkuperäinen nimi: The Elephant Man

Ohjaus: David Lynch
Käsikirjoitus: Christopher De Vore, Eric Bergren, David Lynch
Pääosissa: Anthony Hopkins, John Hurt, Anne Bancroft
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1980

Kesto: 124 min

- Can you imagine the kind of life he must have had?

- Yes, I think I can.

- I don't think so. No one could possibly imagine it! I don't believe any of us can!

1800-luvun Englannissa tohtori Frederick Treves (Anthony Hopkins) kiinnostuu friikkisirkuksen kautta löytämästään 21-vuotiaasta John Merrickistä (John Hurt), jota epämuodostuneen ruumiinsa vuoksi kutsutaan Elefanttimieheksi. Treves ottaa Merrickin eräänlaiseksi potilaakseen Merrickin isännän Bytesin (Freddie Jones) ensialkuun pienestä vastustelusta huolimatta. Merrickin ollessa potilaana Treves huomaakin, ettei Merrick olekaan niin yksinkertainen kuin mitä Treves ja muut olivat hänestä kuvitelleet...

Tämä ainakin jossain määrin tositapahtumiin perustuva elokuva on ainakin minun näkemieni Lynch-elokuvien joukossa eräänlainen outolintu ja oudoksi tämän tekee se seikka, ettei tämä ole ainakaan Lynch-tavalla outo. Elefanttimies on päinvastoin täysin lineaarisesti etenevä henkilökuva ja vieläpä kovin kiehtova sellainen, johtuen juuri tarinan todenperäisyydestä.

Elokuva, joka on kuvattu mustavalkoiseksi, alkaa kyllä hieman oudosti, kun alussa nähdään vuoronperään maassa makaavaa naista sekä norsuja ja minun täytyy myöntää, että ehdin jo elokuvan aikana kuvitella vaikka mitä; ties vaikka olisi ollut Lynchin tarkoituskin. Kun sitten päästään alun friikkisirkukseen, niin tarina lähteekin etenemään niin kuin elokuvat yleensäkin eli poissa ovat kaikki Lynchille tyypilliset oudot tapahtumat. Merrickin tarina on kaikessa outodessaankin varsin kiehtova, eikä siitä puutu kiinnostavia juonenkäänteitä, ja mitä tuossa Wikipediasta hieman vilkaisin, niin ainakin Merrickin tarinan käsittely tuntui tietyltä tapaa rehelliseltä, vaikka Lynch olikin ottanut erinäisiä erivapauksia kertoessaan Merrickin tarinaa. Tässä elokuvassa kiehtovinta olikin seurata juuri Merrickin elämänvaiheita eli sitä, mitä kaikkea hänelle oikein tapahtuukaan elämänsä varrelle, vaikka välillä Merrickin kohtelu olikin aika julmaa. Koska tässä kuitenkin kerrottiin yhden miehen elämästä, niin loppu ei yllättänyt eikä oikein herättänytkään kunnon tunteita.

Anthony Hopkins oli hyvä oma itsensä eli hän osasi kyllä eläytyä rooliinsa kunnolla ja välillä jopa unohti katsovansa Hopkinsia eikä tohtori Treversiä. John Hurtista nyt en osaa sillä tavalla sanoa mitään, kun hän oli kuitenkin niin vahvoissa meikeissä, ettei hän tai hänen näyttelemisensä sillä tavalla tulleet esille, että siitä olisi voinut sanoa jotain.

Pisteitä: 4/5

4 kommenttia

kommentoi

Paivi kirjoitti 23.12.2009 - 08:35

Elefanttimies on aivan loistava elokuva. Tuo mainitsemasi "epä-Lynchmäisyys" ei mielestäni ollut ollenkaan ongelma, sillä tarinan tarkoitus oli kuitenkin kertoa surullinen tarina miehestä. Vaikka loppu ei mitenkään yllättänytkään, kyllä se minussa tunteita herätti. 5/5 leffa meikäläisen kirjoissa :)

PS. kirjoitatko sinä aina nämä jutut heti katsomisen jälkeen (eli siis ehditkö katsoa näin paljon ja usein elokuvia) vai kirjoitatko myös joistakin jo aikaisemmin nähdyistä elokuvista?

Sivustakatsoja kirjoitti 23.12.2009 - 16:38

Joo siis, ei tuo "epä-lynchmaisuus" suinkaan negatiivinen asia ollut, kunhan mainitsin, kunhan vain tuli tehtyä moinen havainto. :)

Yleensä pyrin kirjoittamaan arvion viimeistään katsomista seuraavana päivänä, mutta en ole varma, että onko joskus mennyt peräti - HUI! - kaksi päivää, kun olen ollut reissusa. Esimerkiksi viime lauantaina piti olla kolmen leffan ilta (Saiturin joulu, Avatar ja joku koti-leffa, joskin jälkimmäinen jäi sitten katsomatta.) ja päätin leffassa ollessani, että kirjoitan Saiturin joulusta arvion illalla (sen kun katsoin ensin) ja Avatarista ja siitä kotona katsotusta elokuvasta sitten seuraavana päivänä ja Avatarin kohdalla tämä toteutuikin, mutta en sitten kotona jaksanutkaan Uutisvuodon jälkeen enää katsoa mitään. Viime joululomallahan (ja kevät-talvella) tuli sitten katsottua useampi leffa yhdelle yölle, joista kaikista kirjoitin sitten arviot seuraavana päivänä, toisinaan myöskin elokuvien välissä keskellä yötä.

Eli siis arvostelut tulee tänne samassa järjestyksessä kuin elokuvat katsonkin ja kun yhden arvostelun tekoon menee yleensä (ilman häiriöitä) 30-45 minuuttia, niin olen katsonut hyväksi tavaksi tehdä näitä arvosteluja sitten aina ruokatunnilla, niin ei kotona enää tarvitse (viikonloppuisin ja nyt joulun aikaan toki). Niin itse asiassa tein tänäänkin, mutta arvostelu venähti niin pitkäksi (vielä uupuu pari kappaletta), että teen ihan tässä kohta loppuun.

Tallentava digiboksi on hyvä siinä, että kaikki katsomisen arvoiset ohjelmat voi pistää boksille, katsoo niitä sitten aamulla / töistä tullessaan / viikonloppuna, niin voi pistää leffan lähes joka ilta (parasta leffankatseluaikaa) pyörimään. :)

Paivi kirjoitti 28.12.2009 - 09:52

No huh! Sinä katsot ihan hurjasti leffoja! Oletko laskenut, montako on tullut katsottua tänä vuonna? Itsekin varmaan katsoisin enemmän, mikäli aikaa olisi enemmän :/

Sivustakatsoja kirjoitti 28.12.2009 - 20:59

No, en ole vielä laskenut, mutta ei sitä tiedä, vaikka tuossa vuodenvaihteessa tulisi vähän laskeskeltua... yhtä jos toista, mutta ei siitä tämän enempää vielä. ;)

Mutta siitä voi jotain osviittaa vetää, että syyskuun lopussa tämän blogin täyttäessä vuoden olin katsonut tasan 300 elokuvaa (tosin pari viimeistä viikkoa ennen synttäreitä oikein tein "töitä" sen eteen, että saisin sen 300 kokoon) ja... no, viime vuoden puolella katsoin lopulta verrattain vähän leffoja.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Simo Rissanen

Amatöörileffafriikin leffa-arvosteluja hyvin maallikkomaisin sanakääntein. Katsoo ja arvostelee leffat sellaisenaan, eikä yritä esittää asiantuntevampaa kuin on. Ei myöskään välttele spoileja, joten niitä pelkäävien kannattaa jättää lukematta.