Zombien invaasio vain jatkuu ja uutistoimituksessa pitää kiirettä. Jonkinasteinen uutispäällikkö Francine (Gaylen Ross) pitää jöötiä studiossa, jossa on maailmanlopun ilmapiiri ja monet lähtevätkin pois. Hän itse on lähdössä miesystävänsä Stephenin (David Emge) kanssa uutistoimituksen helikopterilla pakoon ja mukaan lähtevät Stephenin ystävä, SWAT-tiimin jäsen Roger (Scott H. Reiniger) sekä hänen kollegansa Peter (Ken Foree). He laskeutuvat lopulta ostoskeskuksen katolle ja majoittautuvat ostoskeskukseen, mutta zombiet ovat heidän riesanaan...

Dawn of the Dead on siitä harvinainen elokuva, että olen nähnyt elokuvan uudelleenfilmatisoinnin ennen kuin tämän alkuperäisversion. Tuon uuden version näkemisestä on sen verran aikaa, etten tarkkaan muista sen tapahtumia, mutta muistelisin pitäneeni siitä edes jossain määrin. Valitettavasti samaa en pysty sanomaan tästä elokuvasta.

Tarinassa mentiin suoraan asiaan eli zombeihin pureuduttiin heti, mutta elokuvan ensimmäiset puoli tuntia saivat minut melkein nukahtamaan (ei, en ollut edes väsynyt). Hieman sillisalaattimainen maku nimittäin jäi tästä alusta, kun ensin oltiin uutistoimituksessa ja sitten hypättiin jonkinlaiseen ratsiatilanteeseen, eikä oikein ollut tietoa siitä, että mihin suuntaan tarina todella lähtee kehittymään. Sitten kun päästiin helikopterille, niin tavattiin mielestäni täysin turhassa kohtauksessa muita pakenevia poliiseja, jonka jälkeen lenneltiin ilmassa ja todettiin zombietilanne itse. Vasta kun saavuttiin sinne ostoskeskukseen, tajusin viimein tarinan idean ja toden totta: Vaikka ostoskeskus olikin todella iso rakennus, niin se onnistui tuomaan sitä tiettyä klaustrofobista tunnelmaa ainakin aluksi, vaikka varsinaisesti jumissa siellä kärkinelikko ei ollutkaan. Zombien lahtaus oli sinänsä ihan näyttävää, mutta sitä ei ollut tarpeeksi. Kun sitten ostoskeskus saadaan suljettua zombeilta (ohittaen itse tyhjennysprojekti aika totaalisesti), alkaa pitkä tyhjäkäynti, jonka aikana ei tapahtunut oikein mitään kiinnostavaa; tyypit vain palloili eri liikkeissä ja elivät kuin paratiisissa. Kyllä, tajusin monin paikoin Romeron tarjoaman yhteiskuntakritiikin, jossa oli kyllä joitakin hauskoja oivalluksia (yllämainittu lainaus yksi niistä), mutta jos haluan yhteiskuntakritiikkiä, katson sitten vaikkapa Michael Mooren ohjelmia; tältä elokuvalta halusin jotain ihan muuta. Kun sitten ostoskeskukseen tulee nämä kutsumattomat vieraat, niin zombit tuntuvat olevat pitkän aikaa vain näön vuoksi paikalla, eikä niillä tunnu olevan oikein mitään virkaa ennen kuin tämä joukkio on lähdössä pois. Tämän jälkeen sitten vedetäänkin zombeja (ihan kivasti) turpaan oikein toden teolla oikeastaan elokuvan loppuun asti. Dawn of the Dead kesti ihan liian kauan (yli kaksi tuntia), mutta silti elokuvaa ei ollut osattu lopettaa tyydyttävästi, vaan loppu jäi aika tylsäksi. Goblinsin musiikki oli ihan kivaa, mutta ei säväyttänyt sillä tavalla kuin Suspiriassa.

Näyttelijät olivat sentään parempia kuin Elävien kuolleiden yössä, mutta eipä näilläkään suorituksilla Oscareista tapella, tosin sellaista on vähän epäreilua kauhuelokuvanäyttelijöiltä odottaakaan. Se oli kuitenkin positiivista, ettei toiminta jäänyt Rogerin ja Peterin harteille, vaan myös Stephenistä kuoriutui ihan hyvä zombien lahtaaja, eikä Francinekaan jäänyt seinäruusuksi.

Niin, tätä on ilmeisesti sanottu Romeron parhaimmaksi tuotokseksi, mutta minä tykkäsin enemmän Elävien kuolleiden yöstä. Paremmin tämä kyllä herätti halun päästä pelaamaan Resident Eviliä, että siinä suhteessa tämä elokuva oli ihan onnistunut (silloin kuin sitä zombien lahtausta ylipäätään oli). Kuolleiden yö -trilogian boksilla (Trilogy of the Dead) on myös Dario Argenton, joka oli mukana tämänkin elokuvan teossa, versio elokuvasta ja täytyy myöntää, että odotan hieman... noh, kauhulla sen katsomista.

Pisteitä: 2/5

Elävien kuolleiden yö, Dawn of the Dead, Elävien kuolleiden päivä, Kuolleiden valtakunta, Diary of the Dead, Survival of the Dead