Bree (Felicity Huffman) on valmistautumassa sukupuolenleikkaukseen Los Angelesissa, kun hän saa puhelun, että hänen poikansa Toby (Kevin Zegers), jonka olemassaolosta hän ei tiennyt mitään, on New Yorkissa putkassa. Hän lentää New Yorkiin vapauttamaan poikansa, mutta salaa isyytensä häneltä ja tekeytyy seurakunnan jäseneksi. Tästä alkaa automatka Yhdysvaltojen halki, jossa Bree ja Toby matkaavat kohti Los Angelesia ja siinä samassa tutustuvat toisiinsa, vaan miten käy, kun Toby saa tietää Breen olevan hänen isänsä?

Olin halunnut nähdä tämän elokuvan jo pitkään, mutta en vain ollut saanut aikaiseksi. Nyt kun sitten näin, niin täytyy sanoa, että jätti kyllä vähän kahtiajakoiset fiilikset. Toisaalta elokuva oli ihan kiva, mutta sitten taas toisaalta elokuva oli hieman pettymys ollessaan vähän toisentyyppinen elokuva kuin olin odottanut. Ei sillä, kyllä Transamerica hieman positiivisen puolelle kuitenkin jäi.

Olin otaksunut tämän olevan komediallinen kertomus pojan tutustumisesta sukupuoltaan vaihtaneen isän uuteen elämään, mutta olikin draamapitoinen road movie, jossa pojalle selviää vasta loppupuolella, että Bree onkin hänen isänsä. Ei sillä, ihan kiva idea tämäkin, mutta ei tämä näin täysin minuun iskenyt kuitenkaan. Hauskoja hetkiä tähän kyllä mahtui, ja nämä hetket johtuivat juuri pääosin siitä, että Toby ei tiennyt Breen oikeaa henkilöllisyyttä. Näissä komediallisissa hetkissä elokuvaa katsoikin mielellään, mutta sitten kun vakavoiduttiin, niin silloin elokuva muuttui hieman tylsähköksi. Toki, niin Breen kuin Tobyn menneisyyteen mahtui yhtä ja toista ikävää, mutta ei ne oikein saanut oikein minkäänlaisia tunnereaktioita aikaan. Tobyn valaistuminen Breen oikeasta henkilöllisyydestä oli kyllä rytmitelty juuri oikein; minä jo pelkäsin, että Toby saa tietää kaiken vasta määränpäässä eli Los Angelesissa. Lopusta nyt vielä sen verran, että jotenkin se tuntui jääneen hieman kesken. Olisin todella toivonut sellaista todellista välienselvittelyä, joka olisi päättynyt kliseisiin "You are my dad" & "You are my son" -oivalluksiin ja lämpimään halaukseen, mutta ei sitten. Lisäksi olisin niin halunnut nähdä Breen ja Calvinin (Graham Greene) suhteen edistyvän "johonkin" suuntaan.

Felicity Huffman oli kyllä loistava Breen roolissa. Jollen olisi tiennyt näyttelijää etukäteen, olisin luullut näyttelijän olevan oikeasti naista esittävä mies, eikä naista esittävää miestä esittävä nainen. Myös Kevin Zegers oli ihan hyvä Tobyna, joten sinänsä Huffman ja Zegers muodostivat hyvän kärkiparin. Useimmat sivuosien esittäjät (pääasiassa Breen vanhemmat) olivatkin sitten vähän huonompia.

Pisteitä: 3/5