Gracen ja Jackin ylläpitämä lennätintoimisto saa junan mukana rahalähetyksen, mutta myös pari kulkuria, jotka yrittävät ryöstää niitä rahoja. Kun Grace (Dorothy Bernard) jää hetkeksi yksin lennätintoimistoon, kulkurit (Charles Gorman, Edwin August) päättävät iskeä, mutta Grace on sitkeämpi kuin kulkurit aluksi kuvittelisivatkaan.

The Girl and Her Trustissa on jotain lännenelokuvamaista, mutta eipä tätäkään oikein voi kutsua tyylipuhtaaksi länkkäriksi. En ole varma, kuinka nopeasti eri innovaatiot (kuten puhelin) levisivät sata vuotta sitten Yhdysvaltojen sisäosiin, joten ainakin minä kykenin ajattelemaan elokuvan tapahtuneen silloisessa nykyajassa. Sinänsähän tällä ei ole merkitystä, sillä tämä pohdiskelu ei ollut arvostellessani tätä elokuvaa, joka oli kaikin puolin ihan kelpo tapaus.

Tarina lähti hieman tylsästi liikkeelle Gracen suosioonpääsy-yrityksillä, mutta junan saapumisesta lähtien tarina lähti kunnolla liikkeelle. Tämä Gracen jääminen lukkojen taakse oli toteutettu varsin mukavasti, mutta parasta antia kuitenkin oli tämä raiteilla tapahtunut takaa-ajo. Piiloon ei päässyt, kun raide vei vain yhteen suuntaan, joten tätä oli ihan hauska seurata. Nähtiinpä elokuvassa yksi macgyverismikin, kun Grace yritti pelästyttää kulkureita.

Näyttelijät olivat ihan kohtuullisia, mitä nyt tätä enemmän nähtyä roistoa vaivasi lievä hullun kiilto silimissä, mutta veikkaan sen olleen tarkoituskin. Eihän näillä näyttelysuorituksilla nykyään Oscareita voiteta, mutta sata vuotta sitten kuvatuksi elokuvaksi onnistuivat ihan hyvin.

Pisteitä: 3/5