Alkuperäinen nimi: Death at a Funeral
Ohjaus: Frank Oz
Käsikirjoitus: Dean Craig
Pääosissa: Matthew Macfadyen, Rupert Graves, Andy Nyman
Valmistusmaa: Iso-Britannia, Yhdysvallat, Saksa, Hollanti
Ilmestymisvuosi: 2007

Hautajaiset eivät koskaan iloinen asia, mutta tällä kertaa asiat menevät tavallistakin huonommin, kun Danielin (Matthew Macfadyen) ja Robertin (Rupert Gravesin) isää ollaan saattamassa viimeiselle matkalle. Muistotilaisuuteen tuodaan väärä ruumis. Vainajan veljentyttären puoliso nappaa vahingossa hallusinogeeniä, veljesten setä unohdetaan hakea hautajaisiin. Yksi kärsii selittämättömästä iho-ongelmasta ja kuin näissäkään ei olisi tarpeeksi, vainajan salainen homorakastaja tulee kiristämään veljeksiltä rahaa tai muuten hän paljastaisi kaikille totuuden. Hautajaisetkin pitäisi saada vietyä läpi...

Tuli aikoinaan hommattua isompi määrä DVD-levyjä kerralla, vaikkei ollutkaan ollut alkuperäinen tarkoitus ja Arvoituksia arkussa oli ensimmäinen, joka osui sinä päivänä käteen ja olisi jäänyt ottamatta, jos olisin tiennyt, että tulisin keräämään koriini vielä yli kymmenen muutakin leffaa. En nimittäin tiennyt tuolloin elokuvasta etukäteen yhtään mitään. Nyt olen enemmän kuin tyytyväinen, etten jättänyt tätä elokuvaa kauppaan, sillä hauskempaa komediaa en ole taas vähään aikaan katsonut.

Tarina lähti käyntiin heti kunnolla ja sen parissa viihtyi hyvin elokuvan puolitoistatuntisen ajan. Kuolemanvakavuudesta ei ollut tietoakaan, vaikka hautajaisissa oltiinkin, vaan päinvastoin elokuva oli lähellä tappaa minut nauruun välillä. Alussa kyllä vähän epäilin, voiko hautajaisista riittää huumoria kokonaisen elokuvan ajaksi, mutta näköjään pystyi. Tylsää hetkeä ei koettu, vaan kommellukset seurasivat koko ajan toisiaan ja vaikka pientä ennalta-arvattavuutta esiintyikin, niin silti elokuvassa riitti yllätyksiä vaikka muille jakaa.

Hienoa elokuvaa täydensi osaavat näyttelijät ja vaikka näyttelijöitä oli paljon, paketti pysyi hyvin kasassa. Hahmojen paljous oli oikeastaan vain hyvä asia, sillä näin ne harvat hivenen tylsemmät hahmot eivät pääse puuduttamaan. Hahmokaarti oli muutenkin monipuolinen, eikä kokonaisuus siten jäänytkään mitenkään tasapaksuksi.

Kyllä se vain täytyy myöntää, että brittiläiset - tämä kuitenkin oli pääasiassa brittielokuva, vaikka elokuvaa olikin valmisteltu useassa maassa -  osaavat tehdä laatukomedioita. Arvoituksia arkussa oli todella malliesimerkki hyvästä brittikomediasta. Jopa niin hyvä, että jenkit (ilmeisesti) ovat tekemässä elokuvasta jo omaa versiota.

Pisteitä: 4/5