Marttyyrit

25.01.2009 - 14:06 / Kategoriat: draama, kauhu

Alkuperäinen nimi: Martyrs
Ohjaus: Pascal Laugier
Käsikirjoitus: Pascal Laugier
Pääosissa: Morjana Alaoui, Mylène Jampanoï, Catherine Bègin
Valmistusmaa: Ranska, Kanada

Ilmestymisvuosi: 2008

Nuori tyttö Lucie pakenee kiduttajiaan hylätystä tehdasrakennuksesta, jossa häntä on pidetty ja pahoinpidelty vuoden päivät ja hän joutuu psyykkiseen hoitoon. Viisitoista vuotta myöhemmin Lucie (Morjana Alaoui) on päättänyt etsiä kiduttajansa käsiin, jossa häntä avittaa hänen ystävänsä Anna. Lucie tunkeutuu kiduttajiensa asuntoon, jossa hän ampuu niin kiduttajapariskunnan kuin näiden lapsetkin, mutta kuten Lucie ja Anna tulevat huomaamaan, kosto on vasta alkua...

Marttyyrit on sairas elokuva, mutta sitä on hyvin vaikea määritellä, onko Marttyyrit sairas hyvällä vai huonolla tavalla. Minusta se ei ole kumpaakaan, se vaan on (sairas). Toisaalta elokuvassa oli omat heikot hetkensä, mutta sitten taas toisaalta elokuvaa katseli ihan... mielellään? Mielessä kävi kysymys, että kertooko se jotain ihmisestä, jos pitää tällaisesta elokuvasta, mutta en saanut aikaiseksi tyydyttävää vastausta. Marttyyrit kun on tehty tarkoituksella shokeeraavaksi ja kun se siinä jossain määrin onnistui, nin eihän se huono juttu voi olla? Elokuva ei varsinaisesti ollut edes jännittävä, se oli vain... kuten jo monta kertaa olen maininnutkin: sairas.

Tarina alkaa painajaisten ja traumojen kyllästämänä kostotarinana ja lähtee jossain vaiheessa käsittelemään kiduttamista ja sen motiiveja. Vaikka kiduttajien motiivitekijät tuntuvat vähän päälleliimatuilta ja epäuskottavilta, niin itse vuosien vankina pitäminen ja kiduttaminen ei tuntunut lainkaan epäuskottavalta, kun ajattelee viime vuosina paljastuneita tapauksia (Natascha Kampushin tapaus ja Josef Fritzl). Marttyyreissa se kidutus on vain selorganisoidumpaa, mutta se ei tarkoita sitä, ettei tämänkaltainen skenaario jossain määrin voisi tapahtuakin. Elokuvan keskushahmon vaihtaminen kesken elokuvan oli yllättävä, mutta toimiva ratkaisu. Sen sijaan loppuratkaisusta täytyy vähän antaa miinusta. Vaikka sinänsä ymmärrän "pääkiduttajan" tekemän ratkaisun motiivit, niin jotenkin se tuntui mattojen vetämiseltä katsojien alta.

Pisteitä: 3,5/5

Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja

Simo Rissanen

Amatöörileffafriikin leffa-arvosteluja hyvin maallikkomaisin sanakääntein. Katsoo ja arvostelee leffat sellaisenaan, eikä yritä esittää asiantuntevampaa kuin on. Ei myöskään välttele spoileja, joten niitä pelkäävien kannattaa jättää lukematta.

Minut löytää myös täältä:


bloglovin

Blogitunnustukset

 


Lahjoittaja:
Päivi
(Päiväkävelyllä)

 

 


Lahjoittaja:
Päivi
(Elokuvablogi)