Alkuperäinen nimi: Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä
Ohjaus: Ere Kokkonen
Käsikirjoitus: Ere Kokkonen
Pääosissa: Kalevi Kahra, Santeri Kinnunen, Ahti Kuoppala
Valmistusmaa: Suomi
Ilmestymisvuosi: 1996

Taavetti Rytkönen (Kalevi Kahra) on vanha mies. Hän sai sota-aikoinaan kranaatinsirpaleen aivoihinsa, minkä vuoksi hänen lähimuistinsa on heikko. Rytkönen aloittaa matkansa ympäri Suomea seuranaan taksinkuljettaja Seppo Sorjonen (Santeri Kinnunen) ja päätyy lopulta Lestijärvelle asti, missä hänen rintamakaverilla Heikki Mäkitalolla (Ahti Kuoppala) on omat hurjat suunnitelmansa.

Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä perustuu Arto Paasilinnan kirjaan, jonka olen lukenut. Kirja oli minusta ihan perushyvää Paasilinnaa, eikä tämä filmatisointikaan hassumpi ole. Välillä tuntuivat jotkin repliikeistä jäävän hieman irrallisiksi, kun haluttiin saada mahtumaan kirjan parhaita letkautuksia myös elokuvaan, mutta kokonaisuudessa tämä oli ihan hauska elokuva, eikä vähiten siksi, että Santeri Kinnunen kuuluu suosikkeihini kotimaisista näyttelijöistä ja tässä elokuvassa hän pääsee vielä enemmän esille kuin Hurmaavassa joukkoitsemurhassa. Tarina itsessään on ehkä vähän kömpelö (oikea taksikuskiko välittäisi näin paljon tuntemattomasta vanhasta ukosta? Yeah right!), mutta kun kerronta on tarpeeksi kohdillaan, niin eihän se juuri katselunautintoa haittaa.

Pisteitä: 3/5